OOPPERAA - Savonlinnan Oopperajuhlien ryhmäblogi

  • 19.3.2018 14:01


    Vuonna 1859 kantaesitetty Charles Gounod’n Faust on ranskalaisen oopperakirjallisuuden merkkiteoksia, jolle saman kategorian oopperoista vetää suosiossa vertoja ehkä vain Georges Bizet’n Carmen. Faust on melko täydellinen esimerkki täysromanttisen tyylikauden oopperasta, niin musiikkinsa kuin librettonsakin osalta. Rakkautta, kolmiodraamaa, mustaa magiaa, yliluonnollisia ilmiötä ja jopa kauhuefektejä sisällään pitävä juoni kerrotaan upeiden aarioiden, hienojen ensemblejen, iskevien kuorokohtausten ja uhkean romanttisen orkesterisatsin kera. Faust on todellinen oopperanystävän herkkupala, joka sopii mainiosti myös ensi kertaa oopperaesitykseen tulijoille.

    Gounod’n oopperan libretto pohjautuu Johann Wolfgang von Goethen kaksiosaisen runoelman (1808 ja 1832) ensimmäiseen osaan, mutta itse tarina sielunsa paholaiselle myyvästä tohtorista oli ollut merkittävä osa eurooppalaista kirjallisuutta jo 1500-luvun lopulta lähtien ja se on inspiroinut monipuolisesti eri taidemuotojen tekijöitä halki vuosisatojen. Pelkästään Faust-aiheisia musiikkiteoksia on sävelletty yli viisisataa ja oletettavasti tullaan tekemään tulevaisuudessa yhä lisää. Yli kuudenkymmenen oopperan joukossa Gounod’n Faust on ilman muuta se merkittävin, suosituin ja esitetyin. Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmistossakin ollut Arrigo Boiton Mefistofele on esimerkki toisesta Faust-tulkinnasta.

    Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmistohistoriassa Faust on merkittävässä asemassa, olihan se ensimmäinen ei-suomalainen teos Oopperajuhlilla jo kesällä 1916. Teosvalinta ei ollut mikään ihme, Faustin Margareta oli eräs Aino Acktén tärkeimpiä menestysrooleja maailman oopperanäyttämöillä, Straussin Salomen ohella juuri se, jolla hän kansainvälisen maineensa saavutti.

    Faustin näyttämökuva vuodelta 1916.
    Kun Faustin uutta tulemista Savonlinnaan alettiin viime vuosituhannen viimeisinä vuosina suunnittelemaan, Oopperajuhlien tuolloinen taiteellinen johtaja Jorma Hynninen uskoi uuden produktion melko nuoren ja kokemattomankin oopperaohjaajan, Vilppu Kiljusen (s. 1960) käsiin. Vilppu oli jo työskennellyt Olavinlinnassa Kalle Holmbergin assistenttina v. 1995 Aulis Sallisen Palatsin kantaesitystä valmistettaessa ja ohjannut itse pari vuotta myöhemmin Retretin kalliosaliin niin ikään kantaesitetyn Einojuhani Rautavaaran Aleksis Kiven, mutta silti Faustin tapaisen klassikon rakentaminen Olavinlinnan suurelle näyttämölle oli ohjaajalle todellinen näytön paikka.

    Yhdessä lavastus- ja pukusuunnittelija Kimmo Viskarin sekä valaistussuunnitelija Ilkka Paloniemen kanssa kesäksi 1999 toteutettu tuotanto lunasti kaikki siihen kohdistuneet odotukset. Vilppu Kiljusen tulkinta Faustista todettiin tuolloin yleisesti erääksi Savonlinnan Oopperajuhlien ”kaikkien aikojen” produktioksi ja sitä esitettiin ensi-iltakautensa lisäksi menestyksekkäästi myös kesinä 2000 ja 2002. Tänä vuonna samainen Faust tekee paluun Olavinlinnan näyttämölle ja odotukset ovat vähintäänkin yhtä suuret kuin yhdeksäntoista vuotta sitten. Produktion kiitetty ja ylistetty visuaalisuus saanee vielä lisäulottuvuuksia vuosien varrella kehittyneen ja meilläkin käyttöönotetun valaistustekniikan myötä.

    Oopperan keskeisin rooli on ilman muuta Margareta, eikä olekaan ihme, että varsinkin saksalaisessa oopperakulttuurissa teos tunnetaan myös tällä nimellä. Itse asiassa meillä Savonlinnassakin käytettävän orkesterimateriaalin kaikkien stemmojen kansilehdellä lukee MARGARETE (Faust). Margareta lienee eräs sopraanoiden toiverooleista; huippusuositun ”Jalokiviaarian” lisäksi teos pitää sisällään paljon muutakin kiitollista laulettavaa ja rooli on myös näyttämötulkinnallisesti äärimmäisen kiinnostava kokonaisuus.

    Tähän asti Olavinlinnan yleisöä on hemmoteltu upeilla Margareta-tulkinnoilla. Se ihan ensimmäinen Margareta oli luonnollisesti Aino Ackté itse, ja hänen jälkeensä roolia ovat laulaneet Soile Isokoski, Nina Stemme ja Helena Juntunen. Ne, jotka Isokoskea ja Stemmeä vajaa kaksikymmentä vuotta sitten Olavinlinnassa kuulivat, voivat vain onnitella itseään, tuon jälkeenhän kumpaakaan upean kansainvälisen kärriäärin luonutta sopraanotähteä ei Savonlinnassa ole oopperarooleissa kuultu. Helena Juntuselle Olavinlinnan Margareta oli puolestaan todellinen ponnahduslauta kansainväliselle solistiuralle. Samassa v. 2002 produktiossa Valentinin roolissa debytoi myös nuori Tommi Hakala.

    Faust 1916. Aino Ackté (Margareta), Wäinö Sola (Faust) ja Eino Rautavaara (Mefisto).
    Faust 1999. Jianyi Zhang (Faust) ja Soile Isokoski (Margareta).
    Margareta v. 2000, Nina Stemme
    Margareta v. 2002, Helena Juntunen

    Valentin v. 2002, Tommi Hakala
    Tänä vuonna Margaretan vaativaa, mutta taitavalle laulajalle niin kiitollista roolia Olavinlinnassa tulkitsevat Marjukka Tepponen ja Tuuli Takala, jotka varmasti molemmat vievät jo reilun sadan vuoden mittaista Olavinlinnan Margareta-perinnettä uljaasti eteenpäin. Myös muiden roolien osalta taiteellinen johtajamme Jorma Silvasti on kiinnityksissään tehnyt hienoa työtä. Jesus Garcia ja Diego Silva teoksen nimiroolissa edustavat tämänvuotisen produktion solistikaartin kansainvälisyyttä, mutta muuten roolit on miehitetty kotimaisin huippuvoimin: Ville Rusanen Valentinina, Petri Lindroos ja Tuomas Pursio Mefistona, Jussi Merikanto Wagnerina, Olavinlinna-debytantti Erica Back Siebelinä sekä Tiina Penttinen Marthana täydentävät tämän takuuvarman solistiryhmän; sellaisen, josta mikä tahansa oopperatalo tai –festivaali voisi olla ylpeä!

    Kaikista upeista solisteistamme huolimatta oma kiinnostukseni kohdistuu ehkä ennen muuta orkesterimonttuun. On todella mielenkiintoista kuulla, kun ranskalaismaestro Philippe Auguin johtaa Olavinlinnassa ensimmäistä kertaa ranskankielisen oopperan. Siitä lähtien, kun edellinen taiteellinen johtajamme Jari Hämäläinen kiinnitti Auguinin Savonlinnaan ensimmäisen kerran kesäksi 2009 johtamaan Boiton Mefistofelea (!), hän on ollut meillä lähes jokakesäinen taitelijavieras ja vakuuttanut ammattitaidollaan niin tekijät (solistit, kuoro ja orkesteri) kuin yleisönkin. Tässä on todellinen oopperakapellimestari, joka on jo vuosikymmenien ajan työskennellyt säännöllisesti merkittävillä oopperanäyttämöillä ympäri maailmaa. Kuuntele Philippe Auguinin Faust-mietteitä tästä.

    Itse olin kesällä 1999 kuorolaisena mukana toteuttamassa Faustin jälleensyntymistä Olavinlinnan lavalle ja tuo kokemus oli monellakin tapaa todella mieleenpainuva. Hieman jännittyneenäkin odotan kesän harjoitusten alkua ja etenemistä kohti ensi-iltaa, kun joudun/pääsen nyt tarkastelemaan saman produktion valmistumista kokonaan toisenlaisesta näkövinkkelistä. Vieläkö Faustin vetovoima on entisellään? Vastauksen tulemme saamaan viimeistään 11. heinäkuuta alkaen, jolloin Faustin esitykset Olavinlinnassa alkavat. Yhteensä viisi mahdollisuutta kokea tämä oopperakirjallisuuden merkkiteos siellä, missä ooppera kuulostaa aina parhaimmalta. Tervetuloa mukaan!

  • 9.2.2018 11:54


    Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on ollut käytännössä koko festivaalin uuden tulemisen ajan, vuodesta 1967, eräs Olavinlinnan lavan suurimmista vetovoimatekijoistä niin suuren yleisön kuin myös kaikenmaalaisten musiikkikriitikoiden mielestä.

    Toistuvasti kuoroa ylistetään sen loisteliaasta soinnista, iskevästä fraseerauksesta ja vahvasta lavatyöskentelystä. SOJK on tunnetusti aina ollut kuoro, josta sekä kapellimestarit että ohjaajat ovat saaneet innoitusta omaan työskentelyynsä Olavinlinnassa; niin vahvassa vuorovaikutuksessa laulajat ovat olleet niin musiikillisesti kuin erityisesti myös näyttämöllisesti. Mitä enemmän toimintaa näyttämöllä, sen innokkaammin kuorolaiset mukaan heittäytyvät! Tästä hyvinä esimerkkeinä olivat mm. viime kauden Kullervo- ja Rigoletto-tuotannot. Kokeneet ja maineikkaat ohjaajat Kari Heiskanen ja David McVicar todellakin ottivat kuorolaisista irti kaiken mahdollisen ja ehkä vähän enemmänkin. Ja kuorolaiset, he vain nauttivat…!

    Savonlinnan Oopperajuhlakuoron koostumus on viime vuosikymmeninä muotoutunut ainakin omasta mielestäni aika ideaaliksi festivaalikuoroksi. Se on mielenkiintoinen sekoitus, joka pitää sisällään päätyökseen oopperakuoroissa laulavia ammattilaisia, esim. opetustehtävissä työskenteleviä, ammattikoulutuksen saaneita monivuotisia SOJK-veteraaneja ja nuoria laulunopiskelijoita musiikkioppilaitoksista sekä meiltä että muualta. Erityisesti viimemainitun ryhmän suuri osuus laulajien kokonaismäärästä luo kuorolle sen tunnusomaisen nuorekkaan ja kirkkaan, aika monesta oopperatalon kuorosta poikkeavan yleissoinnin.

    Suomen oloissa Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on ainutlaatuinen oppimisympäristö nuorelle laulajalle. Olavinlinnan lavalla toteutuu vuodesta toiseen todellinen mestari-kisälli-oppipoika-koulutus parhaimmillaan. Vuosikymmenten aikana tästä koulutusohjelmasta ovat päässeet nauttimaan sadat suomalaiset ja muualta tulleet nuoret laulajat, minä itse heidän joukossaan yhtenä.

    Ja kyllähän tämä poikkeuskoulutus tuo myös tulosta: moni SOJK:ssa ensi askelensa oopperalavalla ottanut on saanut oopperasta ammatin: kuorolaisena, solistina, kapellimestarina, ohjaajana, oopperajohtajana…Viimeksi viime viikolla sain viestin vielä toissavuonna kuorossamme laulaneelta tenori Veli-Pekka Varpulalta, jossa hän kertoi kiinnityksestään Grazin oopperan kuoroon ja kiitteli samalla vuosistaan Savonlinnassa, joiden aikana hän omasta mielestään saavutti sen ammattitaidon, jonka avulla pystyy nyt kilpailemaan laulualan työpaikoista.

    Tulevan kesän solisteistamme Tuuli Takala, Marjukka Tepponen, Jussi Merikanto, Tiina Penttinen, Maiju Vaahtoluoto, Heikki Halinen, Jouni Kokora, Juha Riihimäki ja Suvi Väyrynen ovat kaikki entisiä SOJK-laulajia. Taiteellisista johtajistamme Jorma Hynnisellä, Raimo Sirkiällä, Jari Hämäläisellä ja Jorma Silvastilla on myös kokemusta kuorolaisen työstä Savonlinnan kesässä. Kansallisoopperan taiteelliseen johtajaan Lilli Paasikiveenkin tutustuin itse ensimmäisen kerran kuorokollegana Olavinlinnassa.

    Jo usean vuosikymmenen ajan SOJK on rakentunut vuosittain uusiutuvaksi, tiiviiksi paketiksi. Syyskuussa järjestetään 3-4 avointa koelaulua, joiden perusteella seuraavan kesän kuoro kootaan (myös aiempina vuosina kuorossa laulaneet suorittavat koelaulun joka vuosi), ns. talvikaudella harjoitellaan musiikkia yhdessä 6-7 viikonloppua, Savonlinnaan kokoonnutaan näyttämöharjoituksiin n. viikko ennen juhannusta ja kolmen viikon näyttämöharjoitusten jälkeen alkaa toiset kolme viikkoa kestävä esityskausi. Elokuun taitekohdan jälkeen (tuolloin ilmoittaudutaan syyskuun koelauluihin) kuorovuosikello pyörähtää taas udellen käyntiin seuraavaa kautta varten. Joka vuosi kuoron ohjelmistossa on 3-5 oopperaa, aika usein myös konserttiohjelmistoa.

    Tässä vaiheessa vuotta kuoron talviharjoituskausi on kutakuinkin puolivälissä. Kolme harjoitusleiriä on takana, neljä edessä; seuraava jo tulevana viikonloppuna Helsingissä. Näinä kuukausina kuorolaisen työvuosi on itse asiassa melkeinpä tiiveimmillään: jokaiselle leirille pitää olla ulkoa opeteltuna uusi teos, jonka osaamisen kuoronjohtaja Matti Hyökki kontrolloi pienryhmissä laulettavissa koelauluissa lauantain työpäivän päätteeksi. Varsinkin uusille laulajille, joille kaikki kauden teokset ovat uusia, tämä vuodenaika on ehkä se koko kauden työläin ja stressaavin.

    Kuoroleiri on aina intensiivinen kokonaisuus, laulua aamusta iltaan. Toki välillä syödäänkin ja sovitetaan kesällä lavalla tarvittavia rooliasuja, mutta pääpaino on kuitenkin musiikillisessa yhteisharjoittelussa, päämääränä tuleva kesä ja Olavinlinnan lava!

    Ohessa muutamia tunnelmakuvia edellisen kuoroleirin lauantailta, 20.1.
    Paitsi että harjoitusviikonloppuna lauletaan, myös puvusto on paikalla esiintymisasuja sovittamassa.
    Klo 8:25 Aamu ei ole vielä kunnolla valjennut, mutta Elsi Kinnunen (vas.), Päivi Astikainen, Merja Kervinen ja puvuston esimies Henna Mustamo ovat jo valmiina päivän urakkaan.
    Ja onhan näitä pukuja...
    ...ja kenkiä.
    Klo 9:46 Kuoro aloittaa työt äänenavauksella. Avaajavuorossa bassojen äänenvalvoja Marko Orvo. Ensin hymistään ihan kevyesti.
    Ääntä lämmitellessä voi valmistautua muutenkin päivään, kukin tavallaan. Etualalla sopraanot Anna-Leena Widell (vas.), Sigrid Mutso ja Emma Mustaniemi.
    Sillä välin kun kuorolaiset avaavat ääntään, kuoronjohtaja Matti Hyökki ja festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Silvasti (joka useimmiten on leirillä mukana osan aikaa) tekevät vielä viimeisiä linjauksia päivän varalle.
    Klo 10:06 Ja sitten mennään! Matin puikkokäden alla harjoituspianisti Tatu Erkkilä.
    Kun huulet on punattu huolellisesti, niin laulukin sujuu. Harjoituspäivä aloitettiin Gounod'n Faustilla.
    Klo 14:10 Lounaan jälkeen on vaihdettu teosta, harjoitusvuorossa kesän uutuus, Tshaikovskin Patarouva (Pikovaja dama). Nyt lauletaan tosissaan, koska on nostu seisaalleen. Etualalla ykköstenoreista Mehis Tiits (vas.) ja Indrek Jurtshenko.
    Klo 16:38 Ilta alkaa jo hämärtyä, mutta yhä lauletaan. Tässä vaiheessa nuotteja tuskin enää vilkaistaan, koska harjoitellaan Verdin Otelloa, joka tällä leirillä pitää osata ulkoa.

    Klo 18:32 Viimeinen koelauluryhmä valmistautuu koetukseen. Reilu kaksikymmentä minuuttia äärimmäistä keskittymistä edessä! Iltaseitsemän jälkeen leiripäivä päättyy, työteliäs päivä takana. Varsinkin pianisti Tatu on todellinen työn sankari. Ja seuraavana aamuna aloitetaan taas. Tätähän se on oopperajuhlakuorolaisen leiriviikonloppu: laulua aamusta iltaan.

  • 18.7.2017 7:24

    Jukka Keitele on freelance-toimittaja, joka on seurannut Oopperajuhlien esityksiä intohimolla jo vuosikymmenien ajan.

    RESCUE SERALJISTA ON AJANKOHTAINEN PANTTIVANKIDRAAMA

    Vielä 40 vuotta sitten, juuri ennen kuin Iranin vallankumous alkoi, Mozartin Ryöstö Seraljista (1782) oli vain hupaisa rokokoosatu. Silloin Iranissa oli shaahi ja minihameet ja Turkissa naiset olivat yhdenvertaisia miesten kanssa sotilasjuntan edessä ja huivi oli vain maalaismummojen vaate kuin Savossa. Selim-Pasha, puherooli, saattoi olla lupsakka silavoitunut herrasmieselostelija, kuin hyvä kalifi Harun el Pullah Ahmed Ahneesta. Lähi-idässäkin ihmisiä kaappasivat jumalattomat kommunistit. Merirosvot olivat menneisyyttä.

    Historian kiertokulku on tehnyt tarinasta nykypäivää, ja Ryöstö Seraljista on ooppera tämän päivän sivilisaatioiden konfliktista.

    Katariina Lahden ohjauksessa (Savonlinna 2017) pasha Selim (Sebastian Wirnitzer) muistuttaa Saddam Husseinin edesmenneitä poikia ja toimintaleffojen tulisia terroristipäälliköitä. Hän on kova, jopa raivoava. Vasta lopussa hän kokoaa itsensä aristokraattiseen jalouteen. Tämän ajan Ryöstö kertoo maailmasta sellaisena kuin se on, ja neuvoo lopussa miten siitä tulisi parempi.

    Wolf Mozart sekoitti oopperoissaan puskakomedian ja vakavan, syvällisen moraalidraaman. Aulis Sallisella on hieman samaa taipumusta. Komedian päähenkilö on pashan epäluuloinen, yksioikoinen ja kontrollihimoinen turvallisuuspäällikkö Osmin. Hän on James Bondin Rautahampaan esi-isä, arkkityyppinen hahmo, joita ala on edelleen täynnä. Mozart oli nähnyt sellaisia hoveissa ja Wienin ulosottovirastossa. Satiiri ei muuta heitä miksikään, mutta on terapeuttista meidän muiden kannalta.

    Vakavassa draamassa käsitellään islamilaisen yhteiskunnan ja valistusajan kristikunnan eroa erityisesti naisen aseman kannalta. Myös musiikki on aivan erilaista kuin koomisissa jaksoissa. Turkkilaiset merisissit ovat kaapanneet espanjalaisen daamin ja tämän englantilaisen palvelijattaren sulhasineen. He ovat nyt orjia, mutta Blonde saarnaa kaappaajilleen naisten yhdenvertaisista oikeuksista länsimaissa. Lisäksi Constanze potee pikkuisen Tukholma-syndroomaa. Ohjaaja antaa hänen ajautua kohti Selimiä ja melkein torjua vapauttajansa Belmonten. Pelastamaan tulleen Belmonten isä on länsimainen amiraali, joka on ajanut Selimin ulos Algerian Oranista, osana merirosvoterrorismin vastaista sotaa. Selim näkee asian vääryytenä.

    Uskontoja oopperassa sivutaan vain ohimennen, sillä valistusaikana uskottiin niiden tulkintojen yhdentyvän, kuten maailmantalouden nykyään. Niiden merkitys sivilisaatioiden taustana kuitenkin noteerataan. Selim pelkää länsimaisten arvojen yllyttävän naisia kapinaan, joka hajottaisi yhteiskunnan. Mutta hän ei mestauta vankejaan oranssissa haalarissa. Hän on yleisinhimillinen. Ja Turkin sulttaani-kalifin suurlähettiläs katsoi oopperaa ja joi viiniä aitiossa. Oopperan eetos on universaali ihmisyys ja universaalit ihmistavat. Selim nostetaan esikuvaksi. Hän havaitsee että kosto on mieletöntä ja rumaa, eikä rakkautta voi käskeä ja ihmisiä omistaa.

    Ooppera on viihdettä. Ryöstön tilaajalle, valistuskeisari Joosef II:lle, se oli myös kasvatusväline. Hän pitäisi nykyelokuvia pohjattoman kyynisinä. Valistusaikana uskottiin inhimillisyyden kasvavan. Nykyään toivotaan sen joskus palaavan. Siksi Ryöstö Seraljista on ehkä tärkein ooppera juuri nyt.


Kurkista kulisseihin

Tervetuloa tutustumaan Savonlinnan Oopperajuhlien OOPPERAA-blogiin. Tähän blogiin kirjoittaa ihmisiä eri puolilta Oopperajuhlien organisaatiota: ympäri vuoden työskenteleviä ja myös kesäajan kausityöntekijöitä.

Oopperajuhlat järjestetään ensi kesänä 5.7.-3.8.2013. Seuraa kuinka juhlavuoden valmistelut etenevät eri rintamilla talven, kevään ja kesän aikana huipentuakseen sitten heinäkuuhun 2013.

Oopperajuhlien henkilökunnalla on ollut myös henkilökohtaisia blogeja, joihin voit tutustua oikean laidan linkeistä.