OOPPERAA - Savonlinnan Oopperajuhlien ryhmäblogi

  • 19.6.2018 7.36


    Jokainen näytelmä on tiimityön tulos, joka saadaan elämään ohjaajan, näyttelijöiden, lavastajien, puvustajien, maskeerajien ja monien muiden asiantuntijoiden voimin. Ja nyt, sillä aikaa kun laulajat harjoittelevat hartaasti lavalla, kurkistetaan hetkeksi kulissien taakse ja katsotaan, miten valmistaudutaan Oopperajuhliin näyttämön ulkopuolellakin.

    Oopperajuhlien lavasteita ja rekvisiittaa luodaan yhteistyössä Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston kanssa. Yhteistyö on alkanut noin parisenkymmentä sitten, vuonna 1999, kun opistossa ryhdyttiin valmistamaan erikoistarpeistoa Faustiavarten.
    Tänä vuonna Faustin tarpeistoa on taas palannut viimeisteltäväksi teatteritekniikan alan opiskelijoiden taitaviin käsiin. Erityistä huomiota tänä vuonna on kiinnitetty Oopperajuhlien uutuusteokseen – Patarouvaan. Sitä varten on tehty erikoistarpeistoa ja lavastuksen osia, on värjätty kankaita sekä maalattu pukuja, on valmistettu muutamia metalli- ja puurakenteita.
    Teatteritekniikan alan johtajan Anne Peltosen mukaan vaikeinta lavasteiden luomisessa on antaa niille kolmiulotteisuuden vaikutelma, että jopa olleessaan litteitä ne vaikuttaisivat ”oikeilta”.
    Tärkeäksi asiaksi Patarouvan tarpeiston valmistuksessa on osoittautunut se, että teatteritekniikan alalla opiskelee myös venäläisiä, jotka alkuperäisinä venäjän kielen ja kulttuurin tuntijoina huomaavat niitä pikkusekkoja, jotka voisivat jättää huomaamatta, esimerkiksi  sen, että alkuperäisen teoksen tekstissä Lisa ja Herman kirjoittaessaan toisilleen kirjeitä eivät maininneet kertaakaan toistensa nimiä ja siitä syystä näytelmän kirjeistäkin nimet oli jätetty pois. Myös sampanjapulloihin liimattiin teoksen aikaa vastaavia etiketteja.  Nämä kyllä ovat pikkuseikkoja, mutta täydellisyys on yksityiskohdissa, eikö niin?
    SAMIedu – opiston opiskelijana minä itse olen osallistunut tarpeiston luomiseen ja voin sanoa sen olevan aika haastava homma. Tuskin katsojat seuratessaan näytelmää ajattelevat sitä, kuinka paljon työtä on vaatinut taustamaisema lavastajilta tai sivuhahmon puvun kuviot puvustajilta. Joskus nämä lavasteet ja puvut välähtävät näyttämöllä vain hetkeksi, mutta näytelmän luojat olivat tehneet parhaansa, etta jokaisesta hetkestä tulisi katsojille unohtumaton.

    Tekstin on kirjoittanut Artemian opiskelija Lidia Nazarova.

  • 14.6.2018 10.56

    Savonlinnan Oopperajuhlilla on nyt tehty töitä näyttämöllä reilu viikko. Edellisessä blogissani ihastelin erityisen lämmintä toukokuuta, mutta varoittelin nuolaisemasta liian aikaisin. Ja niinhän siinä tietysti kävi, että kun solistiharjoitukset Olavinlinnassa viime viikon maanantaina käynnistyivät, keli oli muuttunut dramaattisesti. Palattiin ”normaaliin” alkuharjoituskauden säähän, jolloin tarvitaan T-paidan päälle runsaasti lisäkerroksia, mieluummin toppavaatteita. Tiistaiaamun aloitus oli se toistaiseksi hyytävin: linnanpihalla mitattiin +2 ja voimakas pohjoistuuli lisäsi kylmyyttä entisestään!

    Harjoiteltu kuitenkin on. Olavinlinnan lavalla ovat toistaiseksi vuorotelleet Patarouva ja Faust, ja onneksi ihan joka päivä ei noita toppatakkikelejä suinkaan ole ollut. Useimmiten vähintäänkin siedettävää, jopa lämmintä. Ja sitä paitsi: linnassa harjoitellaan vain yhtä teosta kerrallaan ja tällä hetkellä harjoitusten alla on jo kolme produktiota, joista kahta työstetään harjoitussaleissa, joissa lämpöä piisaa ja hieman ”toisenlaista” tunnelmaa.

    Kävin tänään (tiistai 12.6.) seuraamassa hetken aikaa kaikkien harjoitusten etenemistä ja iltapäivällä piipahdin myös puvustossa katsomassa, mitä sille viime blogissani esittelemälleni silkkikankaalle nyt kuuluu.

    Aloitin aamupäiväni käymällä tällä viikolla aloittaneen Madama Butterflyn harjoituksissa. Butterfly-ryhmä aloittaa todella pohjalta, jos tällainen ilmaisu sallitaan. Kaikista käytössämme kesällä olevista harjoitussaleista tämä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamk:n Savonlinnan kampuksen päärakennuksen kellarikerroksessa sijaitseva pieni liikuntasali on ilman muuta se askeettisin ja karuin. Saliin ei ole tuotu mitään lavasteita, vain olennaisin rekvisiitta on harjoituksessa mukana. Butterflyn upeasta lavastuksesta saa ainoastaan pieniä vihjeitä lattiaan teipattujen ääriviivamerkintöjen kautta. On siinä solisteilla ihmettelemistä, koska Goron roolia laulavaa Dan Karlströmiä lukuunottamatta kukaan ei ole näitä rooleja aiemmin meillä laulanut. Danin Savonlinna-Gorostakin on aikaa jo 9 vuotta ja muutama muu sen jälkeen samassa roolissa tehty produktio hieman sotkee ajatuksia.
     
    Harjoitussali on todellakin hieman askeettinen, mutta silti ilmassa on vahvoja tunteita kun Butterfly (Sae-Kuyng Rim) ja Pinkerton (Gaston Rivero) kohtaavat. Taustalla Goro (Dan Karlström) myhäilee tyytyväisenä.
    Olosuhteiden lievästä ankeudesta huolimatta teoksen ohjausvastuussa tänä vuonna oleva Kim Amberla ja solistit tekevät työtään kuten ammattilaiset työtään tekevät, huolellisesti ja ajatuksen kera ensi hetkistä lähtien. Nyt haetaan asemia ja rakennetaan henkilöhahmoja, ”täydellinen” äänentuotto on tässä kohtaa vähemmän olennaista. 
     
    Ohjaaja Kim Amberla ja apulaiskapellimestari Jonas Rannila.
    Pari kerrosta ylempänä, juhlasalissa, harjoitellaan tänään Faustia. Täälläkään ei ole paljoa lavasteita, ei myöskään Faust-produktioomme olennaisesti kuuluvaa kaltevaa näyttämöä, mutta muuten tila on jo hieman inhimillisempi kellariin verrattuna. Aurinkoisen päivän valo antaa lämmintä tunnelmaa, vaikka harjoituksen alla oleva kohtaus on kaikkea muuta kuin lämmin ja valoisa. Ohjaaja Vilppu Kiljunen käy läpi solistien kanssa Valentinin kuolinkohtausta. 


    Faustia on tosiaankin työstetty jo viikko, useana päivänä on päästy jo linnan lavallekin ja se näkyy, totta kai. Butterflyyn verrattuna kohtauksen isot linjat alkavat olla selvillä ja nyt haetaan jo näyttämötoteutuksen nyansseja. Sodasta palaava Valentin on Vilpun ohjauksessa muuttunut ensimmäisen näytöksen kirkasotsaisesta nuorukaisesta ihmishirviöksi, joka purkaa vihansa raskaana olevaan sisareensa Margaretaan. Ville Rusanen ja Tuuli Takala tekevät väkevää kohtausta uudelleen ja uudelleen. Tässä ei selvästikään säästellä tai sipistellä, uudet mustelmat lasketan sitten vasta asunnolla harjoituksen jälkeen. Ohjaaja vaatii laulajilta vahvaa intensiteettiä ja kyllähän sitä molemmilta huippulaulajaltamme löytyy; paitsi äänellisesti myös näyttämöllisesti. Faustista on tulossa todella vahva ja elämyksellinen esitys!
     
    Valentin: "Kuole! Ja jos Jumala sinut armahtaa, ole kirottu tässä maailmassa!" Tuuli Takala (Margareta) ja Ville Rusanen (Valentin). Taustalla Savonlinna-debytantti Erica Back (Siebel).
    Valentin: "Minä kuolen sinun kauttasi... ja kaadun kuin sotilas..." Ville Rusanen ja Tuuli Takala.
    Savonniemen koululta siirryin sitten Olavinlinnaan, sinne missä harjoitukset ovat täydellisimmillään lavasteiden, suuren lavan ja linnan ainutlaatuisen akustiikan ja yleistunnelman ansiosta. Tšaikovskin Patarouva (Pikovaja dama) on tämän kauden oma uutuustuotantomme ja ihan ymmärrettävästi siihen kohdistuvat ehkä ne kaikkein suurimmat odotukset sekä meidän Oopperajuhlien työntekijöiden että varmasti myös yleisömme taholta. 

    Juuri kun saavuin Olavinlinnaan, Patarouvan harjoituksessa alkoi tauko ja solistit kiirehtivät kukin tahoilleen, ehkäpä ravintola Linnantupaan lounaalle tai kahville. Näyttämö jäi joka tapauksessa tyhjilleen ja minulla oli sopiva tilaisuus ihailla lavastaja Jani Uljaksen Olavinlinnaan luomaa 1800-luvun pietarilaistunnelmaa. Kylläpä näyttää komealta! Tummasävyinen lavastus takorautakaiteineen sopii erinomaisesti Olavinlinnan kivimuurien kumppaniksi. Tuohon kun tulevat lisäksi vielä Erika Turusen värikkäät puvut… Kyllä, jos odotukset ovatkin suuret, ainakin visuaalinen toteutus näyttää täyttävän ne mainiosti! 



    Tauon aikana ohjaaja Jere Erkkilän johtama tuotantoryhmä käy läpi äsken harjoiteltua ja suunnittelee harjoituspäivän jatkoa. Mitään suurta paniikkia ei tunnu olevan ja niinpä ryhmä ehtii jopa hieman poseeraamaankin!
     
    Ihka-aito poseerauskuva harjoitustauolla. Valaistussuunnittelija William Iles (vas.), ohjaajan assistentti Charlotta Sevón, lavastussuunnittelija Jani Uljas, ohjaaja Jere Erkkilä ja harjoituspianisti Hans-Otto Ehrström.
    Puolen tunnin tauon jälkeen harjoituksia jatketaan. Patarouvan kotimaiseen solistikaartiin kuluvat mm. Mika Pohjonen, Melis Jaatinen ja solistidebyyttinsä Olavinlinnassa tekevä Suvi Väyrynen, jotka kaikki tekevät upeaa työtä, mutta tähän tuotantoon taiteellinen johtajamme Jorma on kiinnittänyt itselleen hieman epätyypillisesti myös aika paljon vierasmaalaisia laulajia; pääosin heitä, jotka puhuvat äidinkielenään venäjää tai ainakin osaavat sitä erittäin hyvin. Ja vaikka tietysti aina niin mielellään Olavinlinnan lavalla erityisesti suomalaisia laulajia kuunteleekin, on kyllä rehellisesti todettava, että Jorma on tehnyt oikean valinnan. Venäjältä, Georgiasta ja Bulgariasta tulleet laulajat totisesti Tšaikovskinsa hallitsevat viimeistä piirtoa myöten. 

    Kun lisäksi orkesterimontussa tahtipuikkoa pitelee Bolshoi-teatterin aiempi ylikapellimestari Alexander Vedernikov, voimme kaikki odottaa teoksen ensi-iltaa rauhallisesti mutta myös innokkaasti. Savonlinnan Oopperajuhlien ensimmäinen Patarouva-tuotanto tulee olemaan suuri oopperaelämys sekä musiikillisesti että visuaalisesti. Juuri sellainen oopperaelämys, jonka voi kokea vain Olavinlinnassa!
     
    "Nevan usvan" keskellä Charlotta Sevón antaa ohjeita Konstantin Shushakoville (Jeletski) ja  Kiril Manoloville (Tomski).
    Ja jos jotakin jäi epäselväksi, Jere Erkkilä täsmentää...
    Hyvillä mielin läksin lopuksi piipahtamaan vielä puvustossamme katsomassa mitä Merja Kervinen ja muut ompelijamme ovat saaneet aikaan siitä upeasta silkkikankaasta, jota viimekertaisessa blogissani esittelin. Puvuston iso ompelimo on tuotantovuoden tässä vaiheessa todella täynnä: kankaita, keskeneräisiä pukuja, osa mallinukkien päällä, osa pöydillä sekä tietysti ompelijoita, jotka keskittyneesti tekevät työtään. Tungos on joka tapauksessa sellainen, että ylimääräinen vieras ei meinaa mukaan mahtua!
     
    Tiivistä tunnelmaa ompelimon pöydän ympärillä: Kati Lätti (vas.), Aino Simola, Henni Kervinen ja Merja Kervinen.
    Kun tarkkaan ympärilleen katselee, niin kylläpä silmä tavoittaa erään mallinuken päältä tuttua kangasta. Pukusuunnittelija Erika Turunen ei ole hirveän innostunut ajatuksestani kuvata puolivalmista pukua, mutta myöntyy lopulta kuitenkin. Ja siinäpä se nyt sitten on: Lisan juhlapuku, vaihe 2. Jopa meikäläinen ymmärtää, että lopputuloksesta tulee todella upea.
    Erika Turunen huomautti, että pukuun ei kuulu mitään valkoista "reppua", vaikka siltä näyttääkin. Takana olevassa vaatetangossa on korsetti ja turnyyri, joita niitäkin tullaan tarvitsemaan...
    Tiivis työskentely Savonlinnan Oopperajuhlien eri tuotantopisteissä jatkuu siis kuumeisena. Tällä viikolla harjoitusvahvuuteen tulee mukaan kuoro, joka aloittaa kahden päivän musiikkiharjoituksilla ja ensi viikon maanantaina siirtyy näyttämöharjoituksiin Olavinlinnaan. Kuoron mukaantulo on aina iso asia meille kaikille. Ohjaajat saavat uuden ison palikan omaan palapeliinsä, kapellimestarit musiikillista lisäpanostusta lavalle ja solistit useassa kohtauksessa tärkeää vastavoimaa omille osuuksilleen. Kuoron myötä meidän katsomossa harjoituksia seuraavien musiikillinen nautintotaso kohoaa tietysti merkittävästi.  

    Olavinlinnassa ja sen vaikutuspiirissä eletään juuri nyt päivä päivältä yhä intensiivisemmiksi tiivistyviä hetkiä. Ensimmäiseen ensi-iltaan aikaa 24 vuorokautta.

  • 12.6.2018 6.04

    Olin tänään (5.6.) seuraamassa ensimmäistä kertaa Patarouva -oopperan harjoituksia XAMK:in Savonlinnan kampuksella Savonniemi -salissa Chieko OkabeSilvastin opastamana. Klo 10 salissa alkoi päänäyttelijöiden harjoitukset. Sitä ennen sain tavata oopperan päänäyttelijöitä sekä oopperan tärkeää henkilökuntaa, muun muassa ohjaaja Jere Erkkilän.

    Olen itse ollut mukana oopperoissa lapsi- ja nuorisokuorossa ja päässyt katsomaan niitä, mutta tuolloin en pystynyt edes kuvittelemaan, millaista päänäyttelijöiden harjoittelu on, enkä uskonut, että minulla olisi joku päivä mahdollisuus tavata heidät. Oopperaesityksissä on ollut mahtavaa, kun päänäyttelijät ovat huikanneet meille loppukiitosten aikana, että lauloimme hyvin tai antoivat pikaiset ylävitoset ohittaessamme heidät. Tänään sain kätellä monia päänäyttelijöitä ja muita tärkeitä oopperan henkilöitä, mikä tuntui epätodelliselta. Lisäksi sain katsoa harjoituksia läheltä ja olen innoissani ja onnellinen ajatuksesta, että minulla on mahdollisuus seurata näin suuren ja mahtavan produktion syntymistä ja kehittymistä. Harjoituksissa käyminen antaa täysin uuden näkökulman oopperaesitykseen kokonaisuudessaan. Oopperaa sekä näyttelijöiden ja muun henkilökunnan työtä oppii arvostamaan entistä enemmän.

    Lavalla näyttelijöiden liikkeet ja eleet näyttävät aina todella aidoilta ja sulavilta. Olen miettinyt, onko heidän vaikea eläytyä rooleihinsa? Tänään harjoituksissa kuitenkin totesin, että näyttelijät ovat todellakin syntyneet näyttelijöiksi. Tänään oli Patarouvan harjoitusten toinen päivä, mutta minusta näytti, kuin he olisivat harjoitelleet jo viikkoja, sillä kaikki heidän eleensä ja liikkeensä olivat todella eläviä ja ammattimaisen luontevia. Lauluosuuksia näyttelijät ovat ehtineet harjoitella jo pitkään, ja sen kyllä huomasi. Olin haltioitunut jo yhden kohtauksen harjoittelusta, vaikka sitä harjoiteltiin ilman valoja, puvustusta tai muita elementtejä. Lavastustakaan ei salissa vielä ollut paljoa.

    Olin katsomassa harjoituksia noin tunnin ajan. Sinä aikana harjoiteltiin yhtä kohtausta eri näyttelijöiden tähdittämänä. Tämä kertoo siitä, kuinka paljon oopperaesitykset vaativat harjoittelua ja kuinka kaikki on opeteltava alusta lähtien tarkkaan ohjaajan ja koreografin vision mukaan. Vahvat tunteet, kuten rakkaus ja tuska, tulivat esille jo tämän yhden kohtauksen harjoituksen aikana. En pysty edes kuvittelemaan, miten upea valmis produktio tulee olemaan esityksissään Olavinlinnassa.
    Tekstin on kirjoittanut Emma Vuo.

Kurkista kulisseihin

Tervetuloa tutustumaan Savonlinnan Oopperajuhlien OOPPERAA-blogiin. Tähän blogiin kirjoittaa ihmisiä eri puolilta Oopperajuhlien organisaatiota: ympäri vuoden työskenteleviä ja myös kesäajan kausityöntekijöitä.

Oopperajuhlat järjestetään ensi kesänä 5.7.-3.8.2013. Seuraa kuinka juhlavuoden valmistelut etenevät eri rintamilla talven, kevään ja kesän aikana huipentuakseen sitten heinäkuuhun 2013.

Oopperajuhlien henkilökunnalla on ollut myös henkilökohtaisia blogeja, joihin voit tutustua oikean laidan linkeistä.