OOPPERAA - Savonlinnan Oopperajuhlien ryhmäblogi

  • 7.2.2017 12:03

    Elämäni suuri vedenjakaja oli elokuinen päivä 1970, jolloin pelasin yhdeksänvuotiaana jalkapalloa Tampereen Aleksanterin kansakoulun pihamaalla. Rakennukseen käveli paljon ikäisiäni poikia, ja päätin käydä pelin jälkeen katsomassa, mitä rakennuksessa tapahtui. Siellä oli tamperelaisen poikakuoro Pirkanpoikien koelaulutilaisuus, ja minut napattiin hikisenä ja peliasussa laulamaan. Pari viikkoa myöhemmin isäni kertoi, että minut oli hyväksytty kuoroon.

    Jo seuraavana vuonna olin kuoron mukana Tampereen tuomiokirkossa esittämässä Johannes-passiota, mikä oli tietysti suunnaton elämys kasvavalle pojalle. Poikakuorosta kasvoi minulle se yhteisö, joka johdatteli minut kulttuurin ja myöhemmin akateemistenkin harrastusten äärelle.

    Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa lauloin vuosina 1978-1992 ja ehdin valmistuttuani toimia Oopperajuhlilla lääkärinäkin. Musiikkilääketieteen kautta minulla on tähän taiteista rakkaimpaan myös ammatillinen linkki. Ja musiikki on edelleenkin se peruspolttoaine, jolla jaksan arjessa.

    Suomessa tämänhetkinen poliittinen ilmapiiri on kulttuurin ja taiteen vastainen ja meillä kaikilla, jotka näemme kulttuurin arvon henkisen ja fyysisen terveyden edistäjänä, on velvollisuus puolustaa sitä. Kulttuuri – niin musiikki, teatteri, kirjallisuus kuin kuvataidekin – on yhteiskunnalle sijoitus, joka tuottaa jo pelkästään terveydellisinä hyötyinä hintansa moninkertaisesti takaisin.

    Väitteeni perustuu tutkittuun tietoon, eikä siis ole mielipide. Jo vuosikymmeniä tunnettujen terapiahyötyjen lisäksi eri taidelajien suotuisista terveydellisistä vaikutuksista ovat viime vuosina raportoineet erityisesti neurotieteilijät. Uutta tietoa tulee kaiken aikaa, sillä uudet kuvantamismenetelmät antavat meille ensimmäistä kertaa näkymän siihen, mitä aivoissa esimerkiksi musiikin kuuntelun aikana tapahtuu.

    Mitä hyötyjä sitten saamme kulttuurista ja taiteista, lajista riippumatta?

    Tärkeintä on tietysti, että se antaa meille lajista riippumatta ihmisyyden rakennuspalikoita. Taide on jotain meitä suurempaa eikä sitä voi selittää, ja sen vaikutus on voimakas, käsin kosketeltava ja samalla käsittämätön.

    Kulttuuriharrastukset tukevat myös suoraan mielenterveyttä tarjoamalla lohtua, piristettä ja keskittymisapua. Jo se riittää todisteeksi kulttuurin voimasta, että ihmiset kokoontuvat suurin joukoin kuuntelemaan lempilajejaan konserteissa, musiikkiteatterissa tai oopperassa, ja vielä maksavatkin siitä. Tai he menevät katsomaan maalauksia, filmejä ja vanhoja esineitä, tai ostavat ja lainaavat kirjoja, joita he sitten lukevat.

    Kaiken tämän hyvän päälle tulee se, mitä neurotieteilijät ovat havainneet: kulttuurin ja taidelajien harrastaminen aktivoi tärkeintä elintämme eli aivoja. Musiikin tuottamat hyödyt näkyvät mitattavalla tavalla niin lasten ja nuorten kognitiivisten kykyjen kehittymisessä kuin Parkinsonin taudin tai Alzheimerin tautia potevien vanhusten kuntoutuksessa ja vireystilan ylläpidossa.

    Kehittävän tai parantavan musiikin ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla Mozartin säveltämää. Genrellä ei ole väliä, kunhan kuultu vetoaa ja saa aikaan tunteita. Luova kulttuuritoiminta ja omakohtainen osallistuminen niin kuorossa kuin karaoke-laulajana tehostavat musiikin suotuisia vaikutuksia entisestään.

    Musiikki on kulttuurin lajina muutenkin aivan erityinen, sillä aivot reagoivat siihen niin voimakkaasti. Onnistuessaan koskettamaan meitä, musiikki johdattaa vahvoihin tunteisiin – varsinkin oopperassa. Mimìn kuollessa koko sali kyynelehtii suuren ja voimakkaan kokemuksen äärellä.
    Ääni on ilman värähtelyä vallitsevan ilmanpaineen pinnalla. Se sisältää kuitenkin valtavan määrän informaatiota, joka siirtyy korvasta pään sisään ja muuttuu tärykalvon ja sisäkorvan välittämänä simpukassa sähköiseksi värähtelyksi.

    On suorastaan ihmeellistä, miten laaja-alaisesti tätä värähtelyä tulkitaan eri puolella aivoja. Aivot aktivoituvat ja pysyvät paremmin terveinä, kun ne saavat prosessoida samanaikaisesti valtavasti erilaisia ja eritasoisia asioita kuulemastaan – esimerkiksi sen, onko kyseessä lehmän ammunta vai Schubertin sonaatti, liikutaanko jossakin sävellajissa ja liittyykö kuultuun aikaisempia muistoja.
    Ja muu elimistö onkin sitten enemmän tai vähemmän aivojen jatketta.   



    Kirjoittaja Miikka Peltomaa on korvalääkäri, joka on elänyt vuosikymmeniä musiikin kanssa ja jolle musiikki on päivittäinen hyvinvointihyödyke. Miikka organisoi yhdessä arkkiatri Risto Pelkosen ja sellotaiteilija Seppo Kimasen kassa Savonlinnassa Oopperajuhlien aikaan järjestettävää vuotuista Terveyttä taiteesta -seminaaria. Hän myös ratkoo musiikkilääkärinä ammattimuusikoiden ja -laulajien työhön liittyviä terveydellisiä kysymyksiä

  • 23.9.2016 12:16


    Yllä oleva sitaatti kuvaa vahvasti niitä tuntoja, jotka suomalaisten taiteilijoiden mielissä risteilivät viime vuosisadan alussa, silloin, kun henkistä itsenäistymistaistelua käytiin laajalla rintamalla ja yhteistuumin. Paitsi että Suomi juostiin, se myös laulettiin, soitettiin, kapellimestaroitiin ja maalattiin maailmankartalle 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Merkittävässä roolissa suomalaisen kulttuurin ja kansallistunnon kohottamisessa on itsenäisyyteemme johtavista vuosista saakka ollut myös Savonlinnan Oopperajuhlat.

    Aino Acktén ensimmäisistä oopperajuhlakausista asti festivaalin keskeisenä johtolauseena ja ohjelmistollisena kivijalkana on ollut suomalainen uusi musiikki suomalaisin voimin toteutettuna mahdollisimman korkealla tasolla niin, että se tyydyttää kansainvälistäkin asiakaskuntaa. Acktén organisoimien viiden oopperakesän aikana Olavinlinnassa esitettiin lähes kaikki siihen mennessä Suomessa sävelletyt oopperat ja yksi kantaesityskin, Ilmari Hannikaisen laulunäytelmä Talkootanssit, oli jo tuolloin ohjelmistossa.

    Reilun kolmenkymmen vuoden hiljaiselon jälkeen Savonlinnassa alettiin 1960-luvun puolivälissä suunnitella oopperajuhlaperinteen uudelleen käynnistämistä, siis samoihin aikoihin, kun Suomi valmistautui juhlimaan viisikymmentävuotista taivaltaan itsenäisenä valtiona. Luontevasti nämä kaksi teemaa yhdistyivät: Vahvalla yhteiskunnan tuella (Yleisradio maksoi Oopperajuhlaorkesterin ja kapellimestarin palkkiot) Oopperajuhlat saatiin uuteen alkuun ja samalla Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlinta sai yhden komean huipennuksen.

    Vuodesta 1967 lähtien Savonlinnan Oopperajuhlien ja itsenäisen Suomen historiaa on siis kirjoitettu samoin tasavuosikymmenin. Kun Suomi juhlii, erityisaihetta juhlaan on myös Savonlinnassa, näin myös kesällä 2017. Suomi 100 –juhlavuosi tuo tullessaan lukemattomia, nimenomaan tätä teemaa korostavia tilaisuuksia, joista jokainen suomalainen ja Suomen ystävä löytää varmasti itselleen sopivimman tavan heittäytyä mukaan juhlatunnelmaan.

    Musiikin ystävien eräs vuoden kohokohdista on eittämättä Savonlinnan Oopperajuhlien ensimmäinen viikonloppu. Aulis Sallisen uusi kantaesitys Linna vedessä, saman säveltäjän suomalaisuuden ytimeen pureutuva ooppera Kullervo, sekä kahden suomalaisen kuoroinstituution, Ylioppilaskunnan laulajien ja Tapiolan kuoron yhteiskonsertti ovat yhdessä sellainen kolmen tapahtuman ainutlaatuinen kokonaisuus, joka hakee tematiikassaan vertaistaan jopa Savonlinnan Oopperajuhlien pitkässä historiassa. Kaksi ainutlaatuista esityspaikkaa ja suomalaisen rakennustaidon mestarinäytettä, historiallinen Olavinlinna ja maailman suurin puukirkko Kerimäellä huipentavat elämyksen!

    Ensi kesän ensimmäinen oopperajuhlaviikonloppu korostaa tämän kirjoituksen otsikoksi valitsemaani sitaattia ja alleviivaa sen olennaisen, mistä Savonlinnan Oopperajuhlat on erityisen tunnettu meillä ja muualla: Huikaisevan kauniin järvimaiseman keskeltä kohoavan Olavinlinnan kellotornin huipulla liehuu Suomen lippu ja linnan uumenissa tehdään suomalaisuudesta ja sen omaleimaisesta kulttuuriperinnöstä ponnistavia, suomalaisin voimin toteutettuja huipputuotantoja. Niitä, jotka on lähtökohtaisesti tarkoitettu erityisesti meille suomalaisille, mutta joiden lumovoimasta voivat nauttia myös kaikki suomalaisuutta, tai vain yleensä korkeatasoista musiikkitaidetta arvostavat ulkomaalaiset.

    Kuten Aino Ackté itse sen aikoinaan sanoiksi puki: ”Auringon hiljalleen laskiessa oli linnan muureihin aukeneva maisema yliluonnollisen ihana. Tätä näkyä en voinut unohtaa ja minussa heräsi ajatus, että tämä näkymä oli esitettävä koko maailmalle. Kaikki kansat oli tuotava tänne ja sanottava: Tämä on osa Suomea ja – niin jatkui ajatukseni kulku – jos te kerran näette maamme, täytyy sen yksinkertaisen kauneuden lumota teidät…”

    Savonlinnan Oopperajuhlien kauden 2017 aloitus on täydellinen tapa juhlistaa 100-vuotiasta Suomea. Olethan tuolloin mukana? Kauan eläköön itsenäinen Suomi ja sen kulttuurikesän kirkkain helmi!

  • 4.8.2016 11:02

    Tervehdys! Nyt kun torinolaisten esitykset ovat menestyksekkäästi käynnissä Savonlinnassa, muistellaan vastapainoksi hieman viime keväistä Club Operan matkaa Torinoon. Ohjelmassamme oli Gaetano Donizettin Lucia di Lammermoor -ooppera, pianokonsertti ja monet hienot nähtävyydet Torinossa ja Piemonten maakunnassa. Viimeisenä päivänä shoppailimme vielä Milanossa ennen kotiinpaluuta. Matkalle ilmoittautui syksyllä lähes 50 klubilaista, joten ryhmä oli hyvissä ajoin koossa. Tietoiskuna mainittakoon, että klubimatkoille voivat osallistua Club Operan vuosimaksun maksaneet (Savonlinnan Oopperajuhlien Kannatusyhdistyksen jäsenet) ja heidän avecinsa.

    Kuvat: Veikko Toivonen ja Kimmo Rantamäki

    Ensimmäinen pysähdys oli Candelon kylässä.
    Helsinki-Milano-lennon jälkeen edessä oli parin tunnin bussimatka Torinoon. Reitin varrella pysähdyimme syömään ravintola La Taverna del Ricettossa, joka sijaitsee pienessä Candelon kylässä vanhojen herttuan viinikellareiden korttelissa. Alue on tyylikkäästi muutettu ravintola- ja majoituskäyttöön.


    Klubi-isännän tervetulopuheen jälkeen kajautin juomalaulun, joka selvästi lisäsi myös ruokahalua, sillä niin hyvältä maistuivat lihaleikkeleet, salaatit, Carnaroli-riisistä tehty risotto, Castelmango-juusto ja Nebbiolo-viini, jälkiruoasta puhumattakaan.

    Alexandr Toradze (vas.), Giandrea Noseda ja Teatro Region orkesteri.
    Saman päivän illalle meille on varattu opastettu talokierros Teatro Regiossa, jonka jälkeen saimme nauttia Gianandrea Nosedan johtamasta konsertista ja pianisti Alexandr Toradzen soitosta. Tämä Suomessakin esiintynyt georgialainen pianovirtuoosi saa leuat loksahtamaan auki! Hänen soittonsa oli räiskähtelevää, leikkisää, mutta niin vaivatonta Rahmaninovin vaikeimpienkin pianokonserttojen äärellä.

    Teatro Regio Torinon suuri simpukan muotoinen sali talokierroksen aikana.
    Torinon vanhan keskustan katukuvassa on paljon tyylikkäitä toreja ja aukioita.
    Torinon käärinliinan koti on Torinon tuomiokirkon kappeli, Cappella della Sacra Sindone.

    Toisen matkapäivän huipennuksena suuntasimme Barolon kylään, jossa syntyy maailmankuuluja Barolo-viinejä. Nebbiolon syysrypäleistä valmistettavan Barolon laatua valvoo Italian valtio.

    Osa Marchesi di Barolon viinitilan tynnyreistä oli omakotitalon kokoisia.
    Italia on yksi maailman suurimmista viinintuottajista. Viinitilat ovat nähtävyyksiä ja paikat ovat tiptop.
    Viinitilalla nautittiin kolmen ruokalajin lounas, jonka yhteydessä oli tarjolla alueen viinejä.

    Kolmantena matkapäivänä tutustuimme mahtavaan Palazzo Reale -palatsiin, joka oli Savoijin herttuoiden, Sardinian ja Italian kuninkaiden kotipalatsi vuoteen 1865 asti. Palatsi sijaitsee Torinon ydinkeskustassa Piazza Castello -aukiolla.




    Eri aikakausien aseet ja haarniskat olivat iso osa palatsin silmiähivelevää kokonaisuutta.
    Ennen illan oopperaa kävimme syömässä hotellin lähettyvillä. Aurinkoinen päivä aukiolla oli sen verran kuuma, että enemmän pöydässä kului nesteitä kuin kiinteää ravintoa. Hyvin ruokaisa lounas antoi kuitenkin energiaa iltaa varten.


    Teatro Regio Torinon sisäänkäynti on vaikuttava näky. Lukuisat yksittäiset ovet kertovat siitä, että italialaiset eivät tykkää jonottamisesta.


    Sopraano Maria Callaksen mukaan nimetyssä salissa puheenvuoron piti eräs toinenkin kuuluisa oopperalaulaja, nimittäin Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti, joka oli liittynyt klubiryhmän mukaan edellisenä päivänä. Samassa tilaisuudessa Teatro Region taiteellinen johtaja Gastón Fournier-Facio kertoi meille Lucia di Lammermoorista ja kyseiselle tuotannolle ominaisista teknisistä ja taiteellisista ratkaisuista. Olimme valmiita illan oopperaan!

    Lucia di Lammermoor ei tuottanut pettymystä. Solistikunta oli maailmanluokkaa,
    mutta erityisesti mieleen jäi Raimondon roolin laulanut basso Aleksandr Vinogradov,
    joka laulaa myös meillä Savonlinnassa Collinen roolin La bohemèssa! 
    La Scalan julkisivua.
    Kiitos Torino, olit mahtava! Neljäntenä matkapäivänä tutustuimme vielä hetken aikaa Milanon nähtävyyksiin. Yksi maailman kuuluisimmista oopperataloista lienee Milanon Teatro alla Scala, eli La Scala. 

    La Scalan sisätiloja.


    Matkalla mukana oli myös Oopperajuhlien tuotantoassistentti Mirva Koivukangas, jonka tehtävänä oli neuvotella Teatro Region tuotannon kanssa yksityiskohdista kesän vierailuun liittyen. Taustalla Milanon Duomo, Euroopan toiseksi suurin katedraali.

    Lämpimästi tervetuloa mukaan Club Operan toimintaan! Klubin jäsenenä pääset olet oikeutettu moniin etuihin ja saat mahdollisuuden osallistua myös klubimatkoille. Ensi vuoden matkakohteesta tiedotetaan syksyllä. Tästä linkistä voit lukea lisää klubista ja liittyä mukaan!

    Parhain terveisin

    Kimmo Rantamäki, Club Operan isäntä 



Kurkista kulisseihin

Tervetuloa tutustumaan Savonlinnan Oopperajuhlien OOPPERAA-blogiin. Tähän blogiin kirjoittaa ihmisiä eri puolilta Oopperajuhlien organisaatiota: ympäri vuoden työskenteleviä ja myös kesäajan kausityöntekijöitä.

Oopperajuhlat järjestetään ensi kesänä 5.7.-3.8.2013. Seuraa kuinka juhlavuoden valmistelut etenevät eri rintamilla talven, kevään ja kesän aikana huipentuakseen sitten heinäkuuhun 2013.

Oopperajuhlien henkilökunnalla on ollut myös henkilökohtaisia blogeja, joihin voit tutustua oikean laidan linkeistä.