OOPPERAA - Savonlinnan Oopperajuhlien ryhmäblogi

  • 23.9.2016 12:16


    Yllä oleva sitaatti kuvaa vahvasti niitä tuntoja, jotka suomalaisten taiteilijoiden mielissä risteilivät viime vuosisadan alussa, silloin, kun henkistä itsenäistymistaistelua käytiin laajalla rintamalla ja yhteistuumin. Paitsi että Suomi juostiin, se myös laulettiin, soitettiin, kapellimestaroitiin ja maalattiin maailmankartalle 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Merkittävässä roolissa suomalaisen kulttuurin ja kansallistunnon kohottamisessa on itsenäisyyteemme johtavista vuosista saakka ollut myös Savonlinnan Oopperajuhlat.

    Aino Acktén ensimmäisistä oopperajuhlakausista asti festivaalin keskeisenä johtolauseena ja ohjelmistollisena kivijalkana on ollut suomalainen uusi musiikki suomalaisin voimin toteutettuna mahdollisimman korkealla tasolla niin, että se tyydyttää kansainvälistäkin asiakaskuntaa. Acktén organisoimien viiden oopperakesän aikana Olavinlinnassa esitettiin lähes kaikki siihen mennessä Suomessa sävelletyt oopperat ja yksi kantaesityskin, Ilmari Hannikaisen laulunäytelmä Talkootanssit, oli jo tuolloin ohjelmistossa.

    Reilun kolmenkymmen vuoden hiljaiselon jälkeen Savonlinnassa alettiin 1960-luvun puolivälissä suunnitella oopperajuhlaperinteen uudelleen käynnistämistä, siis samoihin aikoihin, kun Suomi valmistautui juhlimaan viisikymmentävuotista taivaltaan itsenäisenä valtiona. Luontevasti nämä kaksi teemaa yhdistyivät: Vahvalla yhteiskunnan tuella (Yleisradio maksoi Oopperajuhlaorkesterin ja kapellimestarin palkkiot) Oopperajuhlat saatiin uuteen alkuun ja samalla Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlinta sai yhden komean huipennuksen.

    Vuodesta 1967 lähtien Savonlinnan Oopperajuhlien ja itsenäisen Suomen historiaa on siis kirjoitettu samoin tasavuosikymmenin. Kun Suomi juhlii, erityisaihetta juhlaan on myös Savonlinnassa, näin myös kesällä 2017. Suomi 100 –juhlavuosi tuo tullessaan lukemattomia, nimenomaan tätä teemaa korostavia tilaisuuksia, joista jokainen suomalainen ja Suomen ystävä löytää varmasti itselleen sopivimman tavan heittäytyä mukaan juhlatunnelmaan.

    Musiikin ystävien eräs vuoden kohokohdista on eittämättä Savonlinnan Oopperajuhlien ensimmäinen viikonloppu. Aulis Sallisen uusi kantaesitys Linna vedessä, saman säveltäjän suomalaisuuden ytimeen pureutuva ooppera Kullervo, sekä kahden suomalaisen kuoroinstituution, Ylioppilaskunnan laulajien ja Tapiolan kuoron yhteiskonsertti ovat yhdessä sellainen kolmen tapahtuman ainutlaatuinen kokonaisuus, joka hakee tematiikassaan vertaistaan jopa Savonlinnan Oopperajuhlien pitkässä historiassa. Kaksi ainutlaatuista esityspaikkaa ja suomalaisen rakennustaidon mestarinäytettä, historiallinen Olavinlinna ja maailman suurin puukirkko Kerimäellä huipentavat elämyksen!

    Ensi kesän ensimmäinen oopperajuhlaviikonloppu korostaa tämän kirjoituksen otsikoksi valitsemaani sitaattia ja alleviivaa sen olennaisen, mistä Savonlinnan Oopperajuhlat on erityisen tunnettu meillä ja muualla: Huikaisevan kauniin järvimaiseman keskeltä kohoavan Olavinlinnan kellotornin huipulla liehuu Suomen lippu ja linnan uumenissa tehdään suomalaisuudesta ja sen omaleimaisesta kulttuuriperinnöstä ponnistavia, suomalaisin voimin toteutettuja huipputuotantoja. Niitä, jotka on lähtökohtaisesti tarkoitettu erityisesti meille suomalaisille, mutta joiden lumovoimasta voivat nauttia myös kaikki suomalaisuutta, tai vain yleensä korkeatasoista musiikkitaidetta arvostavat ulkomaalaiset.

    Kuten Aino Ackté itse sen aikoinaan sanoiksi puki: ”Auringon hiljalleen laskiessa oli linnan muureihin aukeneva maisema yliluonnollisen ihana. Tätä näkyä en voinut unohtaa ja minussa heräsi ajatus, että tämä näkymä oli esitettävä koko maailmalle. Kaikki kansat oli tuotava tänne ja sanottava: Tämä on osa Suomea ja – niin jatkui ajatukseni kulku – jos te kerran näette maamme, täytyy sen yksinkertaisen kauneuden lumota teidät…”

    Savonlinnan Oopperajuhlien kauden 2017 aloitus on täydellinen tapa juhlistaa 100-vuotiasta Suomea. Olethan tuolloin mukana? Eläköön 100-vuotias Suomi ja sen kulttuurikesän kirkkain helmi!

  • 4.8.2016 11:02

    Tervehdys! Nyt kun torinolaisten esitykset ovat menestyksekkäästi käynnissä Savonlinnassa, muistellaan vastapainoksi hieman viime keväistä Club Operan matkaa Torinoon. Ohjelmassamme oli Gaetano Donizettin Lucia di Lammermoor -ooppera, pianokonsertti ja monet hienot nähtävyydet Torinossa ja Piemonten maakunnassa. Viimeisenä päivänä shoppailimme vielä Milanossa ennen kotiinpaluuta. Matkalle ilmoittautui syksyllä lähes 50 klubilaista, joten ryhmä oli hyvissä ajoin koossa. Tietoiskuna mainittakoon, että klubimatkoille voivat osallistua Club Operan vuosimaksun maksaneet (Savonlinnan Oopperajuhlien Kannatusyhdistyksen jäsenet) ja heidän avecinsa.

    Kuvat: Veikko Toivonen ja Kimmo Rantamäki

    Ensimmäinen pysähdys oli Candelon kylässä.
    Helsinki-Milano-lennon jälkeen edessä oli parin tunnin bussimatka Torinoon. Reitin varrella pysähdyimme syömään ravintola La Taverna del Ricettossa, joka sijaitsee pienessä Candelon kylässä vanhojen herttuan viinikellareiden korttelissa. Alue on tyylikkäästi muutettu ravintola- ja majoituskäyttöön.


    Klubi-isännän tervetulopuheen jälkeen kajautin juomalaulun, joka selvästi lisäsi myös ruokahalua, sillä niin hyvältä maistuivat lihaleikkeleet, salaatit, Carnaroli-riisistä tehty risotto, Castelmango-juusto ja Nebbiolo-viini, jälkiruoasta puhumattakaan.

    Alexandr Toradze (vas.), Giandrea Noseda ja Teatro Region orkesteri.
    Saman päivän illalle meille on varattu opastettu talokierros Teatro Regiossa, jonka jälkeen saimme nauttia Gianandrea Nosedan johtamasta konsertista ja pianisti Alexandr Toradzen soitosta. Tämä Suomessakin esiintynyt georgialainen pianovirtuoosi saa leuat loksahtamaan auki! Hänen soittonsa oli räiskähtelevää, leikkisää, mutta niin vaivatonta Rahmaninovin vaikeimpienkin pianokonserttojen äärellä.

    Teatro Regio Torinon suuri simpukan muotoinen sali talokierroksen aikana.
    Torinon vanhan keskustan katukuvassa on paljon tyylikkäitä toreja ja aukioita.
    Torinon käärinliinan koti on Torinon tuomiokirkon kappeli, Cappella della Sacra Sindone.

    Toisen matkapäivän huipennuksena suuntasimme Barolon kylään, jossa syntyy maailmankuuluja Barolo-viinejä. Nebbiolon syysrypäleistä valmistettavan Barolon laatua valvoo Italian valtio.

    Osa Marchesi di Barolon viinitilan tynnyreistä oli omakotitalon kokoisia.
    Italia on yksi maailman suurimmista viinintuottajista. Viinitilat ovat nähtävyyksiä ja paikat ovat tiptop.
    Viinitilalla nautittiin kolmen ruokalajin lounas, jonka yhteydessä oli tarjolla alueen viinejä.

    Kolmantena matkapäivänä tutustuimme mahtavaan Palazzo Reale -palatsiin, joka oli Savoijin herttuoiden, Sardinian ja Italian kuninkaiden kotipalatsi vuoteen 1865 asti. Palatsi sijaitsee Torinon ydinkeskustassa Piazza Castello -aukiolla.




    Eri aikakausien aseet ja haarniskat olivat iso osa palatsin silmiähivelevää kokonaisuutta.
    Ennen illan oopperaa kävimme syömässä hotellin lähettyvillä. Aurinkoinen päivä aukiolla oli sen verran kuuma, että enemmän pöydässä kului nesteitä kuin kiinteää ravintoa. Hyvin ruokaisa lounas antoi kuitenkin energiaa iltaa varten.


    Teatro Regio Torinon sisäänkäynti on vaikuttava näky. Lukuisat yksittäiset ovet kertovat siitä, että italialaiset eivät tykkää jonottamisesta.


    Sopraano Maria Callaksen mukaan nimetyssä salissa puheenvuoron piti eräs toinenkin kuuluisa oopperalaulaja, nimittäin Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti, joka oli liittynyt klubiryhmän mukaan edellisenä päivänä. Samassa tilaisuudessa Teatro Region taiteellinen johtaja Gastón Fournier-Facio kertoi meille Lucia di Lammermoorista ja kyseiselle tuotannolle ominaisista teknisistä ja taiteellisista ratkaisuista. Olimme valmiita illan oopperaan!

    Lucia di Lammermoor ei tuottanut pettymystä. Solistikunta oli maailmanluokkaa,
    mutta erityisesti mieleen jäi Raimondon roolin laulanut basso Aleksandr Vinogradov,
    joka laulaa myös meillä Savonlinnassa Collinen roolin La bohemèssa! 
    La Scalan julkisivua.
    Kiitos Torino, olit mahtava! Neljäntenä matkapäivänä tutustuimme vielä hetken aikaa Milanon nähtävyyksiin. Yksi maailman kuuluisimmista oopperataloista lienee Milanon Teatro alla Scala, eli La Scala. 

    La Scalan sisätiloja.


    Matkalla mukana oli myös Oopperajuhlien tuotantoassistentti Mirva Koivukangas, jonka tehtävänä oli neuvotella Teatro Region tuotannon kanssa yksityiskohdista kesän vierailuun liittyen. Taustalla Milanon Duomo, Euroopan toiseksi suurin katedraali.

    Lämpimästi tervetuloa mukaan Club Operan toimintaan! Klubin jäsenenä pääset olet oikeutettu moniin etuihin ja saat mahdollisuuden osallistua myös klubimatkoille. Ensi vuoden matkakohteesta tiedotetaan syksyllä. Tästä linkistä voit lukea lisää klubista ja liittyä mukaan!

    Parhain terveisin

    Kimmo Rantamäki, Club Operan isäntä 



  • 25.7.2016 13:37

    Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisen johtajan Jorma Silvastin rohkea linjanveto ottaa kauden ohjelmistoon täysin italiankielisen ”hittiohjelmiston” seuraksi Leoš Janáčekin Z mrtvého domu, Kuolleesta talosta, osoittautui loistavaksi valinnaksi. Kyseessä on niin erilainen oopperakokemus  librettonsa, sävellyksensä ja kokonaisproduktionsa osalta, että huoleti sen voi sanoa olevan ainutlaatuinen teos Oopperajuhlien satavuotisessa historiassa.  

    Itselleni Z mrtvého domun viimeiset harjoitukset ja ensi-ilta olivat toinen toistaan sykähdyttävämpiä elämyksiä. Otello, Don Giovanni ja ravennalaisten Verdi-illat ovat kaikki olleet hienojen taiteilijoiden rakentamia upeita oopperailtoja, juuri niitä poikkeuksellisia hetkiä, joita voi kokea vain Olavinlinnassa, mutta silti: Dostojevskin alkuperäistarina, Janáčekin uskomattoman rikas partituuri, David Pountneyn ohjaus ja Tomáš Hanusin johtama musiikillinen toteutus ovat sellainen kokonaisvaltainen elämysvyöry molemmille aivopuoliskoille, jota hyvin harvoin muistan kokeneeni oopperakatsomossa näin intensiivisellä tavalla.

    ”Elämä hehkuu julmuuden keskellä” otsikoi Hannu-Ilari Lampila Helsingin Sanomiin kirjoittamansa arvostelun ja jatkaa: ”Janáčekin viimeiseksi jäänyt teos vangitsee rajulla realismillaan.”

    Jokaiselle oma oopperakokemus ja mielipide on luonnollisesti niin subjektiivinen kuin se vain voi olla, mutta omalta osaltani haluan silti todeta Z mrtvého domun olevan näin toteutettuna, näillä laulajilla ja erityisesti tämän orkesterin soittamana eräs kaikkien aikojen parhaista Olavinlinnan muurien sisälle tehdyistä tuotannoista!
     
    Vaikka oheiset Hannu Luostarisen kuvat ovatkin hienoja välähdyksiä oopperalavalta, ne ovat kuitenkin vain kalpea aavistus siitä mitä linnassa oikeasti on tarjolla ollut ja vielä muutamana iltana tarjolla on. Jos haluat perinteisen oopperakokemuksen, karta tätä teosta. Jos taas haluat kokea jotain poikkeuksellista, puolentoista tunnin intensiivisen kokonaiselämyksen sarjassa ”harvoin tarjolla, ehkä vain kerran elämässä”, tartu tähän tilaisuuteen!

    Kuvatekstit ovat Mari Raution suomentamasta libretosta lainattuja.

    
    Suuri vanki: "Mihin sinä tunget? Mikä lie nuija! Väisty!" Pieni vanki: "Mitä sinä möykkäät? Väisty itse! Seisoo siinä kuin mammutti." (Jukka Romu, Pieni vanki ja Christian Juslin, Suuri vanki)
    Luka: "Olettekos molemmat kunnolla! Ahmitte akan piimän ja leivän ja saitte raipasta!" (Jukka Romu, Pieni vanki, Mika Pohjonen, Luka ja Christian Juslin, Suuri vanki)
    Paikalliskomendantti: "Luutnantti, viekää hänet heti vankilaan, pää on ajeltava. Taotaan jalkaraudat! Ja mikähän tuo päällystakki on? Taitaa olla uusinta muotia? Mistäs sen otit? Pietaristako?" (Ville Rusanen, Gorjančikov ja Nicholas Söderlund, Paikalliskomendantti)

    Suuri vanki: "Veljet, kotka on metsän kuningas, metsän kuningas!" (Christian Juslin, Suuri vanki)

    Vangit: Silmäni eivät enää näe niitä seutuja, joilla kasvoin. Jälleen kärsimystä ilman syytä! Sydäntä särkee, ahdistaa." (Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)
    Luka: "Minä iskin veitsen hänen vatsaansa. Hän rojahti maahan." (Mika Pohjonen, Luka)

    Gorjančikov: "Kuule Aljeja! Minä haluan opettaa sinut lukemaan ja kirjoittamaan." (Ville Rusanen, Gorjančikov ja Hanna Rantala, Aljeja)
    Kokki: "Alexandr Petrovič, tulee juhlat ja teatteria!"(Ville Rusanen, Gorjančikov ja Juha Pikkarainen, Kokki) 
     
    Pappi: "Hyvää pyhää!" (Nicholas Söderlund, Paikalliskomendantti ja Juha Eskelinen, Pappi)

    Čekunov: "Mitä se sinua liikuttaa?" Pieni vanki: "Minä vaan sanon sinulle, että olet hölmö, hölmö!" (Hannu Forsberg, Čekunov, Jukka Romu, Pieni vanki ja Christian Juslin, Suuri vanki)

    Skuratov: "Katselen saksattaria. Ja ihastun yhteen nimeltä Luisa... Kinusin häneltä sitä ja tätä." 
    (Aleš Briscein, Skuratov)
    Juopunut vanki: "Valehtelee! Kaikki on valhetta! (Hannu Forsberg, Čekunov, Christian Juslin, Suuri vanki ja Lasse Penttinen, Juopunut vanki)
    Skuratov: Laukaus, hän kaatui. Naiset huutavat. Minä lähdin karkuun. Vangittiin. Tuomittiin vihreälle lavitsalle       (= elinkautiseen)." (Aleš Briscein, Skuratov, Hannu Forsberg, Čekunov, Christian Juslin, Suuri vanki)
    Don Juan: Tuokaa Elvíra! Älä pelkää piruja! Valmista illallista!" Kedril: "Heti, heti." (Aki Alamikkotervo, Kedril ja Gabriel Suovanen, Don Juan)
    Pantomiimi herttaisesta myllärin muijasta
    Nuori vanki: Kuljetko solttujen perässä?" Prostituoitu: "Mikä ettei? Ennen ilman kylkiluita kuin solttujen lempeä!" Nuori vanki: "Älä kulje, on meilläkin rahaa." (Joonas Asikainen, Nuori vanki ja Satu Kristina Vesa, Prostituoitu)
    Pieni vanki: "Millä varoilla te juotte täällä teetä? Teillä täytyy olla rahaa! Senkö tähden te voitte vankilassa ryypätä teetä? " Jukka Romu, Pieni vanki)
    Aljeja: "Minä osaan jo kirjoittaa!" (Ville Rusanen, Gorjančikov ja Hanna Rantala, Aljeja)

    Šapkin: "Voi veljet, tuo kipu ei ole mitään! Mikään ei ole pahempaa kuin se, että joku kiskoo sinua korvista!" (Christian Juslin, Suuri vanki ja Adrian Thompson, Šapkin)
    Skuratov "Oi Luisa! Luisa! Vangit: "Ole hiljaa! Ole hiljaa!" Skuratov: "Painoin pistoolin otsalle ja, ja..." (Aki Alamikkotervo, Ville Rusanen, Gorjančikov ja Joonas Asikainen, Nuori vanki, Aleš Briscein, Skuratov ja Hannu Forsberg, Čekunov)
    Iäkäs vanki: "Rakkaat lapsukaiseni, en näe teitä enää koskaan. Herra armahda..." (Juha Riihimäki, Iäkäs vanki)

     
     
     
    Šiškov: "Minä ryyppäsin, veikkonen, häihin asti! Vihkivalojen jälkeen meidät vietiin istumaan. Ja setä sanoo: Juttu on viety päätökseen, ehkei kunniakkaaseen, mutta lujaan!" (Claudio Otelli, Šiškov ja Lasse Penttinen Čerevin)
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     

     
    Šiškov: "Kiskaisen puukon esiin ja tartun häntä hiuksista ja sivallan puukolla kurkun auki!" (Claudio Otelli, Šiškov, Lasse Penttinen Čerevin, Juha Riihimäki, Iäkäs vanki ja Mika Pohjonen, Luka)
    Iäkäs vanki: "Äiti on hänetkin synnyttänyt!" (Juha Pikkarainen, Kokki, Juha Riihimäki, Iäkäs vanki, Claudio Otelli,  Šiškov ja Joonas Eloranta, Vartija)
    Šiškov: "Pirunsikiö! Piskinraato! (Claudio Otelli, Šiškov)
    Paikalliskomendantti: Sinä olet maan matonen minun edessäni! Ja vielä vähäisempi: sinä olet vanki! Ja minä olen Jumalan armosta majuri paikalliskomendantti! Ymmärrätkös sinä sen?" (Ville Rusanen, Gorjančikov ja Nicholas Söderlund, Paikalliskomendantti)
    Paikalliskomendantti: "Avatkaa kahleet!" Seppä: "Auki ovat!" (Aapo Kilpelä, Seppä)
    Vangit: "Vapaus! Näetkö, se ei edes vilkaise taakseen!" (Solistit ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)
    Vangit: "Vapaus, vapaus! Kotka on kuningas!" (Solistit ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)
    Vartija: "Marrs!" Vangit: "Hoh, hoh!" (Joonas Eloranta, Vartija ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)

Kurkista kulisseihin

Tervetuloa tutustumaan Savonlinnan Oopperajuhlien OOPPERAA-blogiin. Tähän blogiin kirjoittaa ihmisiä eri puolilta Oopperajuhlien organisaatiota: ympäri vuoden työskenteleviä ja myös kesäajan kausityöntekijöitä.

Oopperajuhlat järjestetään ensi kesänä 5.7.-3.8.2013. Seuraa kuinka juhlavuoden valmistelut etenevät eri rintamilla talven, kevään ja kesän aikana huipentuakseen sitten heinäkuuhun 2013.

Oopperajuhlien henkilökunnalla on ollut myös henkilökohtaisia blogeja, joihin voit tutustua oikean laidan linkeistä.