11.7.2009 Huasos-lauluja

Elämme juhlilla sitä vaihetta että kaikki ovat asettuneet aloilleen ja päässeet työnteon makuun. Oikeastaan nyt olemme siinä parhaassa hetkessä Oopperajuhlia. Madama Butterflyn ja Turandotin ensi-illat ovat takana ja Mefistofele on jo lentänyt linnasta pois, Lucia di Lammermoor loppusuoralla, Koiraveljien harjoitukset alkamassa ja ensimmäisiä sisilialaisia odotellaan saapuvaksi.

Kaikki ovat Savonlinnassa kuin kotonaan ja eri puolilta kuulee hauskoja tarinoita arkisista ilonhetkistä oopperatyön ohella. Kuulin mm.
paikalliselta lihakauppiaalta, että hänen kotonaan oli ollut viime sunnuntaina meidän orkesterin porukkaa perinteisellä 13 tunnin lounaalla, kuulostaa epäilyttävän mukavalta.

Minullakin oli onni isännöidä latino-iltapäivää ja iltaa viime keskiviikkona Lucia di Lammermoorin solistien ja työryhmän kanssa. Mukana oli vapaalla olevia laulajia myös muista produktioista. Meksikolainen Luis Ledesma valmisti tortilloja, vuoden taiteilija, kuubalainen Eglise Gutiérrez riisiä, papuja ja possua aitoon kuubalaiseen tapaan, chileläinen Felipe Rojas-Velozo empanadaksia, ruåtsalainen ohjaaja Marianne Mörck tietenkin Janssonin kiusausta ja lihapullia. Kaiken huipensi meidän perheen tekemä perinteinen suomalainen sesonkijälkiruoka mansikoita, jäätelöä, kermavaahtoa ja tietenkin Fazerin sinistä. Salsa soi, viini virtasi ja armoton touhu ja puheensorina täytti keittiömme aitoon latinotyyliin ja meillä oli kertakaikkiaan hauskaa. Illan päätteeksi Felipe lauloi itse itseään kitaralla säestäen chileläisiä Huasos- eli cowboylauluja. Oopperan tekeminen on muuten parhaimmillaan tosi mukavaa.

 

30.6.2009 Lyykelin läikytystä

 Nyt alkaa olla sähköä ilmassa. Ensimmäiseen ensi-iltaan on aikaa kolme päivää. Valmistaudumme jälleen vuosittaiseen oopperatalojen maailmanennätykseen. Kolme kenraaliharjoitusta ja kolme ensi-iltaa yhdessä viikossa, sitä monet ihmettelevät. No ei tälläistä rääkkiä kymmentä kuukautta kukaan jaksaisikaan, mutta festarihengessä mennään ja valmista tulee. Kaikki taiteilijat ovat saapuneet Savonlinnaan ja neljän produktion harjoitukset ovat käynnissä. Harjoitussaleissa sekä Olavinlinnassa tapahtuu koko ajan. Tavara ja ihmiset liikkuvat millintarkan suunnitelman mukaisesti vaikka ei se aina siltä tunnukkaan.

Olavinlinna, Oopperajuhlien esiintymispaikka sijaitsee saarella ja se tekee siitä logistisen helvetin. Kaikki harjoitukset ja tapahtumat eivät suinkaan ole Olavinlinnan näyttämöllä vaan suurin osa esitykseen valmistavasta työstä tehdään harjoitussaleissa, jotka meidän tapauksessamme ovat Savonlinnan eri koulujen liikunta- ja juhlasalit. Näihin harjoitussaleihin viedään aina solistien tarvitsemat tarpeistot ja pienemmät lavastekappaleet, puvut ym. harjoituksissa tarvittavat välineet. Välillä ne ovat linnassa, välillä harjoitussalissa. Tavaroita kannetaan siltaa pitkin tai viedään lossilla pois linnasta ja pakettiautolla loppumatka. Tähänkin kuljetustoimintaan on erikoistunut tietty ryhmä joka keskittyy pääasiassa näihin toimintoihin.

Aikaisempina vuosina, kun juhlilla järjestettiin paljon konsertteja eri kirkoissa ja saleissa, kuljetettiin flyygeliä aina kulloisinkiin harjoitus- ja esiintymispaikkoihin. Silloinen kuljetuspäällikkö, savolainen viäräleuka "Spede" Kälviäinen nimitti toiminnan lyykelin läikytykseksi. Miesporukka kuljetti flyygeliä hänen avolava-autollaan pitkin Savonlinnaa ja roudasi sen paikalleen. Flyygeli ei ollut Savonlinnan Oopperajuhlien omaisuutta vaan saatu käyttöön Savonlinnan musiikkiopistolta.

Legenda muuten kertoo, että kerrankin kun soitin oli saatu paikalleen, pianisti tuli ja ajatteli kokeilla flyygelin viritystilaa todeten että otanpa tuosta A:n, silloin joku tunnollinen tekniikan mies läikytysporukasta tokaisi napakasti muusikolle että "Siitä sie et ota mittään se on lainalyykeli!"

 

23.6. Lohikäärmekuskit

 

Huh hei, taas yksi rupeama takana. Pidimme viime viikolla koe-esiintymiset sekä Turandotiin että Mefistofeleeseen pyrkiville avustajille. Ehdokkaat pyydettiin Savonlinnan Kaupunginteatteriin ja sieltä erilaisten pienten tehtävien jälkeen molempien teosten ohjaajat löysivät omansa:
Turandotiin 28 avustajaa ja Mefistofeleen 12. Nyt minun hommani on tehdä kaikille sopimukset. Tosin osa aloitti työnsä jo samana ehtoona, nopiata toimintaa. Lisäksi talven koe-esiintymisten perusteella Madama Butterflyhyn oli valittu 21 avustajaa, joten avustajia on palkkalistoilla jo lähes kuorolaisten verran.

Avustaja, hieno ammattinimike. Ei mikään tietokonepertti, ei tradenomi, ei konsultti vaan avustaja. Nimensä mukaisesti nämä ihmiset avustavat erilaisin näyttämöroolein että oopperasta tulee perfetto. Tällä alueella myös toteutamme yhtä tärkeää strategiamme osaa ja työllistämme paikallista nuorisoa. Se voi olla monelle nuorelle savonlinnalaiselle käänteentekevä kokemus. Ainakin minulle se oli. Olihan ensikosketukseni oopperaan olla avustajamunkkina Don Carlos oopperassa kesällä -79. Siitähän se sitten lähti.

Avustajanimikkeet ovat minusta tosi hienoja. Kun nuoret syksyllä palaavat kouluun ja kertovat toisilleen millaisia kesätöitä ovat tehneet niin näiden juhlien nuoret muistelevat olleensa luurankoina, munkkeina, kallio-orjina, mastoapinoina, puukuskeina tai vaikkapa Persian Prinssinä. Ei ihan tavallisia hommia ja kaikki yli 2000:n ihmisen edessä ilta illan jälkeen ja aplodit tietysti päälle.

Sitten yksi muistelotarina. Ollessani Kansallisoopperassa tuotantoassistenttina vuonna -89 olin lähellä päästä avustajaksi Kansallisbalettiin. Ohjelmistoon oli tulossa kokoillan baletti Ronja Ryövärintytär koreografina Marjo Kuusela. Marjo näki minut vanhan Aleksanterin teatterin käytävillä ja tarjosi roolia aasin takapuolena, minulla olisi ollut siihen tehtävään kuulemma täydelliset jalat. Valitettavasti silloinen esimieheni oli niin tosikko, että käski keskittyä vain omiin töihini ja jäi tämä baletti sitten tanssimatta.

Ai niin ne kuskit. Olavinlinnan näyttämön keskellä on aukko jota kutsutaan lohikäärmeluolaksi, oopperan alussa Tamino juoksee laulaen näyttämölle ja heti perään aukkoon ilmestyy tulta syöksevä lohikäärmeen pää. Lohikäärmettä käyttää kaksi avustajaa. Toinen avaa lohikäärmeen suuta ja kääntää kaasuhanaa isommalle ja pienemmälle tulenlieskan säätelemiseksi, toinen työntää koko hökömenttiä eteenpäin. Näitä kavereita kutsutaan lohikäärmekuskeiksi.....aika hieno kesätyö.

 

17.6. Suljetaan potkaisemalla

Kaksi viikkoa Butterflyn harjoituksia takana. Ensimmäinen viikko solistien kanssa ja toisena tulivat avustajat kuvioihin mukaan. Harjoittelimme ensin kaupunginteatterissa ja siirryimme kylmään Olavinlinnaan ja yhden harjoituksen jälkeen takaisin lämpimään kaupunginteatteriin. Kun Suomen kesä näyttää parhaat puolensa, lämpötilan ollessa +3 niin talven jälkeisessä Olavinlinnassa tunnelma on kuin sulamaan laitetussa jääkaapissa. Se on oopperalaulajan unelma. Mitä eroa muuten on kesäkeikalla ja talvikeikalla Suomessa. Vastaus, talvikeikalle ei tarvitse ottaa kesävaatteita mukaan.

Nooh... kaikki rullaa ja maanantaina tuli kuorokin mukaan. Sähköisti välittömästi tunnelmaa. Vauhdin kiihtyminen jatkuu ja Savonlinnaan valuu solisteja kuin sulavat vuoristopurot muihinkin produktioihin. Tiistaina alkoivat Mefistofeleen ja Turandotin harjoitukset. Samaan aikaan Olavinlinnan pieniä rakennustöitä jatketaan, kuljetetaan Carmenin lavasteita syksyä varten ammattikoululle fiksattavaksi, Macbethin lavasteita lokakuun Kiinan keikalle ehostettavaksi ja niin edelleen. Yöt nukutaan huonosti ja jos kaikki on hyvin, pelätään pahinta. Mutta ei liian vakavasti, ei liian vakavasti, eihän tämä ole kuin oopperaa tai Savonlinnasta puhuttaessa vain Oopperajuhlia.

Ai niin mistä jutun otsikko, kävin lavan alla, jossa on tekniikan "taukotupa". Siellä näin jääkaapin jonka ovessa luki suljetaan potkaisemalla! Pitäisiköhän heille ostaa uusi.

Tuotantopäällikön Penalty Box

Juki2.jpg

(kuva: Itä-Savo)

Jukka "Juki" Pohjolainen on Savonlinnan Oopperajuhlien tuotantopäällikkö. Hän oli nuorempana lupaava jääkiekkoilija - siitä blogin nimi Penalty Box.