Sorvarinuoresta yksinyrittäjäksi

Tämä tarina on erilainen. Kokemiani asioita ei opeteta koulun penkillä, vaan tähän on tultu kantapään kautta oppien. En suosittele kenellekään, en sitten lainkaan. Tie on ollut tuskaisen kova, mutta elämän parhaat opetukset ovat turpasaunoja.

Olen 27-vuotias yksinyrittäjä Niksor Oy:ssä. Voisiko uskoa, että kaikki hyvät yritysten nimet oli jo varattu? Metallialalla olen viihtynyt 10 vuotta. Toiminnan aloitti isäni 90-luvulla saatuaan mahdollisuuden isoon koneistusurakkaan. Hieman myöhemmin minäkin ansaitsin paikkani sorvin ääressä ensimmäisiä kertoja. Oli hieno fiilis tehdä tosiäijien hommaa, jota monet paikkakunnan miehet olivat käyneet hetken kokeilemassa. Useat valittelivat työn raskautta, mutta minä tykkäsin tehdä käsilläni. Se oli hyvää aikaa.

Isäni eläkkeelle siirryttäessä vastuu firmasta on jäänyt enenevissä määrin minulle ja olen alkanut ymmärtää, mitä todellinen yrittäjyys on. Tähän on johtanut pohjalla käyminen eli ”nollakasi”, jolloin yli puolet yrityksen sorvaustöistä vain katosivat. Olimme tyytyväisiä silloin siihen hetkeen, emmekä ajatelleet tulevaa.

Nykyhetki on aivan eri kaliiberia verrattuna edellisvuosiin. Hyödynnän kaikki mahdolliset alaan liittyvät messut, lähipaikkakuntien yritysten kehittämispalvelut ja aamukahvitilaisuudet sekä Kasvu Open -polut, joiden koen edistävän yritykseni kehittymistä. Tärkeimpänä kuitenkin yritysvierailut, jotka hoidan nykyään vain kasvotusten, sillä en koe sähköpostia ja puheluita tarpeeksi tehokkaina. Toimiva tapani on ottaa yhteyttä sopien tapaaminen kohdeyrityksen tiloissa. Näin saan selkeän käsityksen yrityksen tavasta toimia ja tapaan samalla sen tärkeimmän eli itse yrittäjän.

Ei löydy montaa tuotetta, jota tämän yrityksen sorvien pakoissa ei olisi pyörinyt näiden vuosien aikana. Tulevaisuudessa siintää yrityksen ensimmäinen koneinvestointi, jonka avulla on mahdollista saavuttaa uusia töitä ja laajentaa yritystoimintaa. Vankka sotasuunnitelma on luotu, nyt on aika yrittää.

http://www.facebook.com/niksoroy

niksor.JPG