1910-luku

Aino Acktén johtamat Olavinlinnan oopperajuhlat oli alusta pitäen paitsi kunnianhimoinen yritys synnyttää uusi oopperafestivaali, eräs Euroopan ensimmäisistä, myös ja ennen kaikkea suomalaisuuden suuri näyttämö: ”Olavinlinnan oopperakausi vuosittain uusiutuvana viittaa vähitellen tien ulkomaalaisille matkailijatulville maahamme. Suomi tulee tämänkin kautta tunnetummaksi ja samalla Suomen suomalainen taide esitettynä Suomen sydämessä. Kuka tietää, kuinka suuren tulevaisuuden peruskivi on Olavinlinnan oopperaviikolla laskettu.”

Viiden ensimmäisen oopperajuhlakauden aikana Olavinlinnassa esitettiin miltei koko tuohon asti sävelletty suomalainen oopperatuotanto, mukana 1. suomalainen ooppera, Kaarle-kuninkaan metsästys ja 1. suomenkielinen ooppera, Pohjan neiti. Ainoa ei-suomalainen teos oli 1916 esitetty Gounod’n Faust, jonka Margareta oli Aino Acktén tunnetuimpia rooleja maailmalla, joten sen mukaan ottaminen ohjelmistoon oli perusteltua.

Myös konserttien ohjelmistossa suomalaisuus korostui. Jo kesällä 1912 Oopperajuhlien konserteissa kuultiin Järnefeltin Berceuse, Sibeliuksen Valse triste, Karelia-sarja, Finlandia ym. Vain muutamien ulkomaisten säveltäjien tuotantoa oli ohjelmistossa: Mozart, Haydn, Grieg, Puccini, joista viimemainittu oli tuolloin vielä elossa ja sävelsi aktiivisesti (Lännen tyttö oli kantaesitetty 1910, mm. Turandot vielä kaukana tulevaisuudessa).

Olavinlinnan esitysten ulkopuolisiin puitteisiin satsattiin ensimmäisenä vuonna vahvasti: Havis Amandan luojana tunnetulta Ville Vallgrenilta tilattiin Pyhän Olavin patsas (edelleen olemassa) ja oopperajuhlien yhteydessä pidettyjä laulujuhlia varten Kyrönniemelle rakennettiin suuri laululava (valitettavasti ei enää olemassa).

1930

”En voinut saada sielulleni rauhaa, ennen kuin nyt vihdoin, kohtalon armollisen oikun kautta, taaskin on käynyt mahdolliseksi elvyttää eloon nämä juhlat, kajahuttaa uudelleen kuuluville noiden vakavien, mutta hymyilevien muurien suojissa omia, iki-ihania säveleitämme.”

Ilmari Hannikaisen laulunäytelmä Talkootanssit oli Oopperajuhlien 1. kantaesitys. Toisena teoksena esitettiin aiempien festivaalikesien jälkeen Madetojan säveltämä Pohjalaisia, syntymästään (1924) lähtien ”suomalaisen kansallisoopperan” asemaan noussut suosikki.

Oletettua heikomman lipunmyyntituloksen ja siitä johtuneen heikon taloudellisen tuloksen takia festivaali ei, Acktén suunnitelmista huolimatta, saanut jatkoa. ”Turhaan anoin avustusta valtiolta, Kordelinin säätiöltä ja jos jostakin. Aina nämä anomukseni evättiin. Pelättiin äärettömästi, että itse hyötyisin juhlista aineellisesti, ja kun vihdoin yksinomaan näihin viimeisiin oopperajuhliini kesällä 1930 olin uhrannut omaisuuttani toistasataatuhatta markkaa, katsoin tehneeni tarpeeksi, niittäneeni kyllin kiittämättömyyttä.”

 

Aino_Ackte_lowres.jpg