Olavinlinnan näyttämölle rakennetaan kesällä 2017 pelkistetty ja draaman jännitteitä äärimmilleen korostava uutuustuotanto Verdin kestosuosikista.

Ohjaaja Sir David McVicar ja lavastaja-puvustaja Tanya McCallin kävivät Savonlinnassa kertomassa ensi kesän Rigoletto-tuotannosta. Juhlavuoden 2017 toinen uutuusohjaus on pitkän kehityspolun tulos ja on perinyt elementtejä ohjaajansa maineikkaasta Royal Opera House Covent Gardeniin luomasta versiosta. Muun muassa puvut ovat siellä toteutetun ohjauksen peruja.

McVicar korostaa, että Savonlinnassa nähtävä ohjaus on täysin uusi ja itsenäinen kokonaisuus.

”Pyysin Tanya McCallinia toteuttamaan Olavinlinnaan soveltuvan lavastuksen, joka tekisi oikeutta hänen jo suunnittelemilleen puvuille. Linna sopii mainiosti Rigoletton synkän ja raivokkaan tarinan tapahtumapaikaksi”, McVicar kehuu.

”Valaistuksella on merkittävä draamallinen rooli. Voisi sanoa, että sillä on oma tarinansa kerrottavana musiikin ja draaman rinnalla.”

McCallin loi metalliset veistokselliset ja monikäyttöiset lavastuselementit, jotka on viritetty linnan vahvan tunnelman mukaisiksi.

”Kaarevat hitsatut teräsrakenteet toistavat linnan tornien ja holvikaarten pyöreitä muotoja ja viittaavat linnassa käytettyihin ihaniin materiaaleihin: kiveen, puuhun ja ruosteiseen metalliin”, McCallin kertoo

”Pyrimme lavastuksen luonnollisuuteen. Emme halunneet, että ne tuntuisivat vanhassa linnassa jotenkin vierailta.”

Katso video Tanya McCallinin haastattelusta.

Toinen keskeinen elementti näyttämökuvassa ovat lavan laidoille sijoitettavat voimakasta sivuvaloa antavat valotornit.

”Valaistuksella on merkittävä draamallinen rooli. Voisi sanoa, että sillä on oma tarinansa kerrottavana musiikin ja draaman rinnalla. Näyttämökuvien rakentamisessa olemme hakeneet valaistukselle ilmettä ajan taiteilijoiden, erityisesti Caravaggion, maalauksista.”

Vähäeleiseen näyttämökuvaan kontrastoituvat Mantovan hoviväen ylenpalttisen värikkäät renessanssiasut. McCallin kertoo, että niidenkin esikuvat ovat aikakauden maalaustaiteessa. Pukujen materiaaleja on kuitenkin kevennetty ja yksityiskohtia on pelkistetty, jotta vältettäisiin epookkiasuihin usein liittyvä jäykkyys ja epämukavuus.

McVicar.jpg

McVicar lupaa ohjaukseen liikettä, voimaa ja kontrasteja, mutta myös selkeyttä. Teatterin piiristä lähteneenä ohjaajana hän vierastaa kaikkea, mikä tulisi esiintyjien ja yleisön väliin. Ohjauksen käyttövoimana on kontrasti Mantovan hovin villin ja riettaan menon ja hovinarri Rigoletton tyhjän ja aution maailman välillä.

Ja sitä korostetaan puvuilla ja näyttelijöillä.

”Rigoletto on raivonhuuto ihmisten epätasa-arvoa vastaan. Päähenkilön synkkä ja mustanpuhuva hahmo on kirkkaisiin ja värikkäisiin asuihin pukeutuvan herransa käänteinen peilikuva – kuten Dorian Greyn muotokuva Oscar Wilden romaanissa. Hän lausuu ääneen kaikki ne ilkeät ja pahat asiat, joita herttua ajattelee mielessään”, McVicar kuvaillee.

”Olen varmaankin ainoa nykyohjaaja, joka enää uskaltaa käyttää periodipuvustusta ja sijoittaa tämän tarinan omaan aikaansa eli renessanssin Italiaan. Minulle kyse on tarinankerronnan selkeydestä, ja siitä että feodaaliruhtinaan vallan absoluuttisuus ja hovinarrin hahmo ovat uskottavia vain omassa ajassaan.”

Teksti: Jussi-Pekka Aukia. Ilmestynyt alunperin Savonlinna Opera Festival Magazine–verkkolehdessä 2017.

Savonlinnan Oopperajuhlien sivuilla käytetään evästeitä käytön optimoimiseksi. Lue lisää. Voit estää evästeiden käytön selainasetuksista.
OK