Miksi naisen paikka taiteessa ja historiankirjoituksessa on vuosisadasta toiseen jossain taustalla? Säveltäjä Outi Tarkiainen etsii vastausta kysymykseen oopperassaan, joka pohjautuu Virginia Woolfin esseeseen.
”Yhteydenotto tuli aivan puskista”, kertoo Outi Tarkiainen ensi kontaktistaan Savonlinnan Oopperajuhlilla vierailevaan Theater Hageniin. Sittemmin kävi ilmi, että teatterin ylikapellimestari Joe Trafton oli tutustunut Tarkiaisen musiikkiin Lontoon Proms-festivaaleilla 2019, vaikuttui kuulemastaan ja päätti tilata säveltäjältä oopperan.
Tarkiainen kertoo suunnitelleensa oopperan säveltämistä jo hyvän aikaa ennen Traftonin yhteydenottoa. ”Projekti on siinä mielessä ollut pitkä ja hyvin henkilökohtainen”, Tarkiainen toteaa, vaikka itse sävellystyö lopulta valmistui nopeasti – vain hiukan reilussa vuodessa. ”Tarve omaan huoneeseen tuli itsellenikin hiukan yllättäen konkreettiseksi: ooppera valmistui keskellä lapsiperhearkea kolmatta poikaamme odottaessani.”
”Tarve omaan huoneeseen tuli itsellenikin hiukan yllättäen konkreettiseksi: ooppera valmistui keskellä lapsiperhearkea kolmatta poikaamme odottaessani.”
– Outi Tarkiainen
Naiset näyttämöiden varjoissa
Naisella pitää olla omaa rahaa ja huone, jos hän aikoo kirjoittaa, julisti Virginia Woolf esseessään vuodelta 1929. Siinä hän käsittelee naisen asemaa yleensä ja naistaiteilijoita erityisesti. Outi Tarkiainen tutustui tekstiin asuessaan Berliinissä 2014, ja sai ratkaisevan oivalluksen naisen asemasta historiankirjoituksessa ja taiteessa. Woolf käyttää esimerkkinä fiktiivistä Judith Shakespearea, ”kuuluisan kirjailijan lahjakasta sisarta”, jolle on sukupuolensa vuoksi tarjolla vain yksinkertaisimpia taloustöitä, epätyydyttävä sulhasehdokas ja ei-toivottu raskaus. Teatteriin halajava Judith päätyy itsemurhaan. Hän on myös yksi Tarkiaisen oopperan tärkeistä naishahmoista. ”Woolfin esseen myötä aloin ymmärtää, miksi niin monet taiteen suurista naishahmoista tuntuvat jotenkin kuvitteellisilta ja vaikeilta samastua.”
Oopperassaan Tarkiainen tutkii, miksi naiset vuosisadasta toiseen pysyvät taiteen ja historian näyttämöiden varjoissa. A Room of One’s Own -oopperan päärooleissa on kolme älykästä ja sivistynyttä Marya: Seton, Beton ja Carmichael. Heidän näennäisen kevyt rupattelunsa johtaa yhä syvemmälle ja avaa lopulta koko ihmiselämän rosoineen, realiteetteineen ja intohimoineen. Taustalla häilyy myös neljäs Mary, johon viitataan oopperan prologissa ja epilogissa. Hän on 1600-luvun skotlantilaisessa balladissa esiintyvä hovineito, joka teloitettiin, koska hän tuli synnyttäneeksi aviottoman lapsen kuninkaalle.
Tarkiaisen oopperassa on kaksi miesroolia. Niistä toinen, Professori, edustaa valtaa ja historiaa. Toinen on puolestaan sympaattinen Nuori mies, joka haluaa ymmärtää ympärillään olevia naisia. Säveltäjän mukaan hahmosta tekee miltei koomisen se, ettei hän ymmärrä, kuinka suuri kultalusikka suussa on syntynyt – vain siksi, että on mies.
Kohtalotoverina puccini
Hagenissa kantaesitetty versio tulee sellaisenaan vierailulle Savonlinnaan. ”Olin aivan huikean innoissani kuullessani tästä. Festivaali on maineikas ja linna tunnelmallinen. Tuntuu erityisen hyvältä, että he tulevat valmiin esityksen kanssa.” Teosparina on nyt Herttua Siniparran linna, jonka ohjaaja Francis Hüsers on Tarkiaisen oopperan libretisti ja Hagenin teatterin johtaja. ”Hüsersin ohjaus on paras tästä teoksesta koskaan näkemäni.” Tarkiainen kehuu myös oman oopperansa ohjaajaa, itävaltalaista Magdalena Fuchsbergeria: ”Kävimme hänen kanssaan tiivistä dialogia, jonka jälkeen hän sai vapaat kädet. Hän on taustaltaan viulisti, oli helppoa luottaa siihen, että hän on teokselle uskollinen.”
Tarkiaisen ooppera A Room of One’s Own kantaesitettiin Hagenissa toukokuussa 2022. Tuolloin kolminäytöksisen ja väliajattoman oopperan teosparina oli Puccinin Suor Angelica. ”Olimme saapuneet Hageniin koko perheen voimin, mutta ensi-illan vietimme hotellissa koronakaranteenissa. Kaiken lisäksi lapset olivat jostain napanneet noroviruksen”, kertoo kolmen lapsen taiteilijaäiti, nyt jo naurua äänessään. ”Pääharjoituksen ehdin kuulla, mutta kenraalia en.” Tarkiainen kertoo ajatelleensa pääharjoituksen jälkeen, ettei häntä tässä vaiheessa enää tarvita. Teos oli valmis lavalle ja säveltäjä saattoi astua sivuun. Kohtalo sinetöi ajatuksen. ”Voin myös kokea kohtalotoveruutta Pucciniin, joka ei myöskään noin sata vuotta aiemmin päässyt Suor Angelicansa ensi-iltaan Metropolitanissa!”
Outi Tarkiainen viimeisteli oopperansa ollessaan viimeisillään raskaana. ”Tuossa vaiheessa naisen estrogeenitaso on noin monisatakertainen normaaliin nähden. Olkoon tämä siis naisen vastaus testosteronia tulvivaan oopperamaailmaan”, hän nauraa. Outi Tarkiainen on omistanut ensimmäisen oopperansa kolmelle pojalleen.
SÄVELTÄJÄ OUTI TARKIAINEN (S. 1985)
- Opiskellut sävellystä Sibelius- Akatemiassa Eero Hämeenniemen ja Veli-Matti Puumalan johdolla. Musiikin maisteri 2010.
- Täydentänyt opintojaan Lontoon Guildhall School of Musicissa ja University of Miamissa.
- Säveltänyt orkesteri- ja kamarimusiikkia, näyttämöteoksia, teoksia orkesterille ja solistille sekä jazzorkestereille.
- Teoksia ovat tilanneet ja esittäneet mm. BBC Philharmonic, The National Arts Centre Orchestra (Kanada), San Franciscon sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Radion sinfoniaorkesteri ja Theater Hagen
- Säveltäjänä erityisesti kiinnostunut ihmisäänestä.
- Lappilaisen Hiljaisuus-festivaalin taiteellinen johtaja 2014–2018
Teksti: Hannele Eklund, juttu on julkaistu vuoden 2023 lehdessä.
Herttua Siniparran linna & A Room of One’s Own 26. ja 28.7. Olavinlinnassa, liput ja lisätiedot täältä.
Katso alta Outi Tarkiaisen haastatteluvideo.
