Savonlinnan Oopperajuhlien Kannatusyhdistyksen 23:s ulkomaille suuntautunut jäsenmatka tehtiin Müncheniin ja Baijerin valtionoopperaan 8.–11.11. Heinäkuussa myyntiin tullut matka varattiin loppuun parissa päivässä ja vaikka muutama matkan varannut joutuikin perumaan lähtönsä, jonotuslistalla oli sen verran halukkaita, että ryhmä oli maksimikokoinen; minä mukaan lukien 25 henkeä.
ensitutustuminen müncheniin
Münchenin lentokentällä ryhmäämme liittyi Aalto Toursin Sirkka-Liisa, joka vastasi matkaohjelman käytännön toteutuksesta ja jonka laajan kontaktiverkoston kautta saimme varmuuden oopperalipuista reilusti ennen niiden yleisen myynnin alkua. Ensimmäisenä matkapäivänä meitä tutustutti matkakohteisiin paikallisopas Anna-Liisa Steiz. Alustavan kaupunkikiertoajelun keskeinen kohde oli Baijerin hallitsijoiden kesäpalatsi, Nymphenburgin linna, jonka ensimmäisen vaiheen rakennutti 1600-luvun lopulla vaaliruhtinas Ferdinand Maria, ja jota laajensivat myöhemmin hänen seuraajansa.
Linnan upeassa juhlasalissa on pidetty ja pidetään edelleen konsertteja, 1700-luvun eräänä tähtiesiintyjänä mm. nuori Wolfgang Amadeus Mozart. Eräs matkamme pääteemoista oli Richard Wagner, jonka uralla München oli eräs tärkeimmistä kaupungeista, Dresdenin ja Bayreuthin ohella. Wagnerin tärkein suojelija ja mesenaatti, kuningas Ludwig II syntyi hänkin Nymphenburgin linnassa.
Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Anna-Liisan johdolla myös Lehnbachhaus-taidemuseoon, jonka ravintolassa nautimme ”kevyen” lounaan (matkan eräs opetus taisi olla ainakin se, että kevyitä lounaita tai päivällisiä ei Münchenissa juuri tunneta 😊). Taidemuseon kokoelmien hienointa antia ovat mm. Blaue Reiter -taiteilijaryhmän (mm. Wassily Kandinsky ja Franz Marc) maalaukset, joita esillä oli runsaasti.
Ensimmäisen matkapäivän täydellistäjänä oli yhteinen illallinen hotellimme (Hotel an der Oper) Osteria Il Tenore -ravintolassa. Ravintolan teema sopi meille oopperamatkalaisille mainiosti, ravintolasalin seinät olivat täynnä varsinkin tähtitenoreiden, mutta myös muiden legendaaristen oopperalaulajien kuvia.
tavattiin timo ja kuultiin lasiharmonikkaa
Toisena matkapäivänä päästiin sitten itse asiaan. Illan esitys Baijerin valtionoopperassa, Donizettin Lucia di Lammermoor alustettiin perinteiseen tapaan kelpo teosesittelyllä, mutta sitä ennen tapasimme Reininkulta-tuotannossa mukana olevan basson, Timo Riihosen (kuva alla). Timo kertoili omasta urakehityksestään, freelancer-laulajan arjesta maailman eri oopperanäyttämöillä ja avasi kiinnostavalla tavalla jo sitä, mitä tulisimme näkemään, kokemaan ja kuulemaan seuraavana iltana. Ilman muuta sympaattisen Timon tapaaminen ja hänen kanssaan keskusteleminen antoi kaikille meille merkittävän lisän matkaohjelmaan.
Baijerin valtionooppera (kuva alla) on paitsi Saksan myös koko Euroopan tärkeimpiä oopperanäyttämöjä, jonka upea sali (kuva alla) on rakennettu useamman kerran uusiksi, viimeksi 2. maailmansodan jälkeen. Kyseessä lienee myös eräs varakkaimmista keskieurooppalaisista oopperataloista, siitä todisteena komeat ja suuret messinkitaulut talon aulassa, jossa näyttävästi esillä olivat tärkeimpien yhteistyökumppaneiden; niin suuryritysten kuin yksityisten lahjoittajien nimet.
Viime mainitun ansioista Baijerin valtionoopperassa esiintyy säännöllisesti ns. maailmantähtiä tuotantojen keskeisissä rooleissa. Tällä kertaa ihan ”kirkkaimpia tähtiä” ei lavalla nähty ja kuultu, mutta silti solistien taso oli huikean korkea.
Münchenin viime vuosikymmenellä ensi-iltaansa tulleen Lucia di Lammermoor -tuotannon tapahtumat on sijoitettu 1950-luvun Yhdysvaltoihin, joten saimme eteemme näyttämölle hieman Kummisetä-typpisen version. Tasokkaasta solistikaartista nousivat esille pääparia Luciaa ja Edgardoa laulaneet sopraano Adela Zaharia ja tenori Xabier Anduaga, joista varsinkin jälkimmäiselle voi ennustaa komeaa uran jatkoa.
Äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus oli kuulla Münchenin Lucia-tuotannossa orkesterimontussa soivaa lasiharmonikkaa. Soitinta, jonka Donizetti itse oli Lucian hulluusaariaan soittimistoon valinnut, mutta joka usein korvataan huilulla, kuten esim. Savonlinnan Oopperajuhlien Luciassa aikoinaan tehtiin. Lasiharmonikan hieman aavemainen sointi korosti Lucian mielenterveyden horjumista hienolla tavalla.
Loppuunmyyty salillinen innokasta oopperayleisöä reagoi esitykseen äärimmäisen vahvassa vuorovaikutuksessa. Ensimmäiset bravo-huudot kuultiin jo heti ensimmäisen näytöksen alussa ja mitä pitemmälle esitys eteni, sen kiittävämpiä olivat yleisön reaktiot. Loppukiitosten huutomyrsky oli itsellenikin melkoinen kokemus!
joulutoritunnelmaa ja intensiivinen reininkulta
Sekä lauantain että sunnuntain aamupäivät olivat yhteisestä ohjelmasta ”vapaita”, jolloin jokainen sai valita itselleen sopivan tavan tutustua Münchenin vanhan kaupungin tunnelmaan ja sen tarjoamiin kohteisiin. Taisipa joku hypätä ”Hop-On, Hop-Off” -bussinkin kyytiin. Vaikka varsinainen joulutorisesonki ei vielä olekaan alkanut, pientä esimakua oli jo tarjolla ainakin yhdellä kaupungin toreista (kuva alla).
Hienosta Lucia di Lammermoor -tuotannosta huolimatta sekä oma että ymmärtääkseni useamman muunkin matkalaisen pääkiinnostus kohdistui sunnuntain Reininkulta-esitykseen. Baijerin valtionoopperan uusi Nibelungin sormus -sykli, joka saa huipennuksensa kolmen vuoden kuluttua ensi-iltaan tulevan Jumalten tuho -tuotannon myötä alkoi Reininkullan myötä todella huikean ja intensiivisen esityksen myötä.
Uusi tuotanto oli esillä näyttävästi oopperatalon ulkopuolella usean, hieman provosoivan, mutta tuotantoa mainiosti pohjustavan julisteen kera (kuva alla).
Kaikki Reininkullan tämänkertaiset esitykset olivat loppuunmyytyjä, joten kun tuotanto palaa ohjelmistoon heinäkuussa pidettävien Münchenin oopperajuhlien ajaksi, yksi lisäesitys on tuolloin tarjolla aiemmin suunniteltuun.
Itse vierastan joskus klassikko-oopperoiden modernisoituja ohjauksia, mutta tämä Tobias Kratzerin johtaman työryhmän tulkinta vei katsomossa istuneen mukaan imuunsa ensi hetkistä lähtien. Pimennetty katsomo, orkesterimonttu ja näyttämö ja sieltä, keskeltä täydellistä hiljaisuutta ja pimeyttä Rein-joen aamunkoittoa ennakoivat ensimmäiset kontrabassojen, fagottien ja käyrätorvien sävelet loivat todella maagisen tunnelman. Tunnelman, joka piti loppuunmyydyn oopperakatsomon täydellisesti otteessaan koko kahden ja puolen tunnin keskeytymättömän kokonaisuuden ajan.
Wagnerin musiikki ei tunnetusti anna tilaa väliaplodeille, mutta kun lopulta aplodien aika koitti, ne olivat yhtä intensiiviset kuin itse esitys (kuva alla). Teoksen solistimiehitys oli, jos mahdollista, vielä tasokkaampi ja tasaisempi kuin edellisiltana. Wotanin jättiroolin laulanut yhdysvaltalainen baritoni, Timonkin tapaamisemme aikana etukäteen hehkuttama Nicholas Brownlee nousi omasta mielestäni solistiryhmän kirkkaimmaksi tähdeksi, sekä poikkeuksellisen läpäisyvoimaisella äänellään myös koko olemuksellaan. Todella huipputason baritoni, joka tullee vakiinnuttamaan paikkansa oopperamaailmassa eräänä keskeisenä Wagner-baritonina.
Myös toinen amerikkalainen, tenori Sean Panikkar teki Logen keskeisen roolin erinomaisesti, niin äänellisesti kuin varsinkin näyttämöllisesti. Ja baritoni Markus Brück; hän todellakin laittoi koko kroppansa likoon Nibelung-Alberichia tulkitessaan. 😊
Pariinkin kertaan totesin matkalaisille sen, että ei todellakaan ole mikään pikku juttu, kun on saanut roolikiinnityksen Baijerin valtionoopperaan. Timo Riihonen Fafnerina todisti olevansa omassa laulutaiteessaan sillä tasolla, että hän täyttää müncheniläisten vaatimukset. Edellispäivän tapaamisemme aikana Timo korosti nauttineensa aina esiintymisestä ja tämän hän konkretisoi esityksen aikana. Jylisevä bassoääni yhdistyi hyytävän hienosti ohjaajan Timolle luomaan brändinrakentajapapin puolisadistiseen lavahabitukseen. Loistava roolityö Timolta!
Elämyksellisen esityksen jälkeen kokoonnuimme läheiseen Spatenhaus-ravintolaan ja, mikä hienointa, Timo isänsä kanssa liittyi seuraamme, vaikka he matkasivat koti-Suomeen jo seuraavan aamun varhaislennolla.
moderneinta müncheniä
Viimeisen matkapäivän ohjelmassa jatkoimme tutustumista Müncheniin Anna-Liisan opastamana. Hän otti hienosti huomioon matkamme Wagner-painotuksen lisäten kiinnostavalla tavalla lisäfaktoja pitämääni edellispäivän teos- ja säveltäjäesittelyyn.
Modernin Münchenin eräs uusimmista suosikkimatkailukohteista on BMW Welt, johon tutustuimme myös koko porukalla (kuva alla). ”Tämäkin on olennainen osa müncheniläistä kulttuuria” (kuva alla) tuli todettua, kun ihastelimme esillä olevia autoja (BMW, Mini, Rolls Royce) ja moottoripyöriä.
Viimeisen yhteisen lounaan nautimme jättikokoisessa Englantilaisessa puistossa sijaitsevassa Seehaus-ravintolassa. Ensimmäisen matkapäivän toteamus siitä, että perinteinen müncheniläinen ruokatarjonta ei kevyitä lounaita tunne, tuli todistettua uudemman kerran. Ja mikäpä sen mukavampaa, kun matkalla ollaan. Tyytyväisyys ja iloinen tunnelma lounaan aikana oli liki käsinkosketeltavaa (kuva alla).
Ja vaikka paluulentomme lähtö myöhästyikin jonkin verran, myötätuulen siivittämänä Finnairin kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentoasemalle ihan aikataulun mukaisesti. Me oopperamatkalaiset jätimme toisillemme jäähyväisiä hyvillä mielin. Matkan aikana tuli koettua hienoja hetkiä sekä oopperatalossa että sen ulkopuolella, jälleen kerran.
Seuraavaa jäsenmatkaa moni tuntui jo odottavan. Ja kuten reissun aikana tuli pariin kertaan todettuakin, kevään matkan suunnittelu onkin jo käynnissä. Ja ainakin muutama ”varaili” jo etukäteen paikkoja Münchenin Ring-syklin seuraavaan tuotantoon, Valkyyriaan, joka tullee ohjelmistoon reilun vuoden kuluttua. Toisaalta myös Timo Riihonen kertoili myös omista tulevista kiinnityksistään syksylle 2025 ja keväälle 2026, nekin molemmat aivan erinomaisia vaihtoehtoja tuleviksi oopperamatkoiksi.
Ooppera on elämää – eläköön ooppera!