Libreton tapahtumapaikka ja -aika: Antwerpen 900-luvun alkupuolella
I näytös: Antwerpenin lähellä, Scheldejoen rantaniityllä
II näytös: Antwerpenin linnassa
III näytös: Morsiushuoneessa – Scheldejoen rantaniityllä
I NÄYTÖS
Legendaarinen kuningas Heinrich der Vogler (Henrik I Linnustaja) on Thüringenin ja Saksin ritarien seurassa Scheldejoen rannalla ja kohtaa Brabantin aatelisia, joita johtaa Friedrich von Telramund (Fredrik Telramund). Unkarilaiset ovat pitkän rauhanjakson jälkeen alkaneet lähestyä rajaa, ja sota on tulossa. Heinrich kehottaa armeijoitaan yksimielisyyteen ja yhteistyöhön, jotta vihollinen voitaisiin kukistaa. Brabantin herttua on ennen kuolemaansa jättänyt Friedrichin hoitoon lapsensa Gottfriedin ja Elsan. Elsan on määrä täysi-ikäiseksi tultuaan naida Friedrich, ja Gottfriedistä on tuleva uusi ruhtinas.
Kun Gottfried ja Elsa ovat kerran kävelyllä metsässä, Gottfried katoaa mystisesti. Elsa ei ole enää sen koommin oma itsensä vaan tuntuu elävän jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa eikä juuri reagoi siihen, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Friedrich, joka on tällä välin mennyt naimisiin Ortrudin kanssa, käskee haastaa Elsan oikeuteen veljenmurhasta. Kuninkaan on käytettävä tuomiovaltaansa, ja hän kehottaa Elsaa puolustautumaan. Neito vain vavahtaa mutta ei pysty puolustamaan itseään, kertoo haaveksien unesta, jossa hän on nähnyt ritarin loistavassa asepuvussa.
Friedrich vihjaa, että Elsalla on salainen rakastaja ja hän on hankkiutunut eroon veljestään saadakseen rakastajansa kanssa hallita Brabantia kenenkään estämättä.
Friedrich vihjaa, että Elsalla on salainen rakastaja ja hän on hankkiutunut eroon veljestään saadakseen rakastajansa kanssa hallita Brabantia kenenkään estämättä. Jumalantuomio asettakoon Friedrichin taistelemaan sitä ritaria vastaan, joka puolustaisi Elsaa. Kukaan ei astu esiin. Neidon lohduttomuus ja rukoukset tuottavat lopulta ihmeen: jostain oikein kaukaa, salaperäisen joutsenen vetämässä veneessä saapuu sankari, nimetön ritari, Jumalan lähettämä, ja hän aikoo puolustaa Elsaa. Ennen taistelua sankari vaatii kahdesti, ettei Elsa milloinkaan eikä mistään syystä saa kysyä, mistä ritari on tullut ja mikä on hänen nimensä tai hänen sukunsa. Friedrich on varma asiastaan ja suostuu taistelemaan tuntemattoman kanssa, koska luottaa siihen, että Jumala on hänen tukenaan. Tuntematon ritari kukistaa hänet mutta säästää hänen henkensä. Sankari saa voittonsa palkaksi Elsan puolisokseen.
II NÄYTÖS
Synkkä yö todistaa Friedrichin nöyryytystä, tuon urhean miehen, joka on tähän hetkeen saakka ollut tahraton. Hänen kohtalostaan on päättänyt Ortrud, pahuuden kuningatar, pakanajumalien uskollinen papitar, joka sai Friedrichin uskomaan Elsan syyllisyyteen. Ortrud oli väittänyt nähneensä linnasta, miten Elsa heitti Gottfriedin järveen ja jätti hänet hukkumaan. Nyt Ortrud punoo uuden pirullisen juonen ja uskottelee Friedrichille, ettei kaksintaistelu ollut rehellinen vaan kaukaa tullut ritari voitti sen noituuden avulla. Ritari on kuitenkin helppo kukistaa, sillä hänen voimansa on nyt heikon tyttösen, Elsan, käsissä. Jos Friedrich ja Ortrud saavat houkutelluksi Elsan kysymään sulhasensa nimeä, voittamattoman ritarin valta on tiessään ja hänestä tulee heikko kuin pikkulapsi.
Ortrud oli väittänyt nähneensä linnasta, miten Elsa heitti Gottfriedin järveen ja jätti hänet hukkumaan.
Elsa tulee linnan parvekkeelle, ja Ortrud alkaa toteuttaa petollista suunnitelmaansa. Nöyrtynyttä ja katuvaista teeskennellen Friedrichin vaimo saa Elsan uskomaan vakuutteluihinsa. Käyttäen hänen luottamustaan hyväkseen hän iskostaa salaperäisen ritarin tulevan puolison sisimpään yhä suurempia epäilyksiä. Kuningas on sillä välin päättänyt karkottaa Friedrichin Brabantin mailta, samoin jokaisen, joka asettuu tämän puolelle.
Naisten kulkue lähtee saattamaan Elsaa alttarille, mutta yhtäkkiä joukosta astuu Ortrud, joka sulkee morsiamelta tien. Ensin Ortrud ja sitten Friedrich käyttää Elsan heikkoutta hyväkseen uskotellakseen, että hänen ilonsa on oleva lyhytaikainen. Eihän Elsa tiedä mestaristaan mitään, ei nimeä, ei menneisyyttä, ei mistä hän tulee, eikä varsinkaan sitä, miten kauan ritari aikoo pysyä hänen rinnallaan, jos ylipäänsä aikoo. Elsa lähtee kohti alttaria, mutta hänen sisimpänsä on täynnä hirvittäviä epäilyksiä. Sankari, josta on tullut Brabantin suojelija, aikoo seuraavana päivänä johtaa germaanijoukot idästä tulevaa vaaraa vastaan eikä piittaa Friedrichin uusista syytöksistä. Hän ei kuitenkaan mahda mitään nuoren Elsan horjuvalle uskolle, kun he ovat ehtineet kirkonportaiden ylimmälle askelmalle ja Ortrudin valtaan ja uhriksi joutunut Elsa kääntyy katsomaan alhaalla seisovaa Ortrudia melkein kuin lohtua etsien.
III NÄYTÖS
Kuuluisa Häämarssi on saatellut vihkiparia. Elsa ja hänen sankarinsa jäävät nyt ensi kertaa kahden kesken. Elsa paljastaa, että oli jo nähnyt miehensä unessa ja ihastunut ikihyväksi. Vain yksi tuska raastaa häntä: hänen huulensa eivät voi koskaan lausua ritarin nimeä, hänen ihanaa nimeään. Ritari yrittää turhaan saada puolisonsa tyyntymään. Elsa on suuren hämmennyksen vallassa, ehkä yhä myös Ortrudin pirullisen taian vallassa, ja uskoo näkevänsä joutsenen, joka on tullut hakemaan matkakumppaninsa takaisin. Elsa hourailee saamatta rauhaa ja pyytää onnettomana, että hänen puolisonsa paljastaisi salaisuutensa.
Kaikki on mennyttä. Paikalle syöksähtää Friedrich seurassaan neljä hänelle uskollista Brabantin ritaria, jotka aikovat tappaa sankarin. Elsa on tointunut hetkeksi ja ojentaa miekan miehelleen, joka kaataa Friedrichin maahan yhdellä iskulla. Hänen toverinsa rukoilevat armoa.
Vain yksi tuska raastaa häntä: hänen huulensa eivät voi koskaan lausua ritarin nimeä, hänen ihanaa nimeään.
Kauhistunut Elsa on kuninkaan edessä epätoivoisena ja alistuneena, ja ritari ilmoittaa, ettei voikaan johtaa sotajoukkoja, koska on joutunut kahden vääryyden uhriksi: häntä vastaan on hyökätty, ja Elsa on, vaikka tahtomattaankin, ollut mukana Friedrichin ja Ortrudin punomassa juonessa. Elsa on rikkonut valansa.
Kaukaa saapuneella ritarilla ei ole enää salaisuuksia. Hän tulee lumotusta paikasta, Montsalvatin linnasta, jossa säilytetään pyhäinjäännöksistä pyhintä, Graalin maljaa. Hän on sen vartija, hänen isänsä on Parsifal, joka hallitsee pyhiä seutuja, ja nimi, jota Elsa ei ole saanut lausua eikä lausu vastakaan, on Lohengrin. Kun Lohengrin ennustaa kuninkaan voittavan taistelussa, joutsen saapuu kaukaa ritaria noutamaan. Lohengrin loittonee, ja Ortrud paljastaa hirvittävän juonensa: hän itse on saanut Elsan veljen katoamaan ja muuttanut hänet taikuudella joutseneksi. Juuri se joutsen kuljettaa nyt Lohengrinin pois. Nämä sanat kuullessaan sankari pysähtyy, polvistuu ja rukoilee. Taivaasta laskeutuu kyyhky, jonka tehtävänä on vetää sankarin vene Montsalvatiin. Joutsen sukeltaa veteen, ja joesta astuu esiin Gottfried, Brabantin uusi herttua. Epätoivoinen ja tuskan raastama Elsa kuolee veljensä jalkojen juureen.
