Taustaa
Kun Paminan isä, Viisauden temppeli -lahkon kiho, makasi kuolinvuoteellaan, ilmestyi kuvioon muuan Sarastro. Tämä onnistui ylipuhumaan kuolevan luovuttamaan itselleen, ei vain lahkon johtajuuden, vaan myös vastuun vaimostaan Yön kuningattaresta ja tyttärestään Paminasta. Yön kuningatar ei tätä järjestelyä niellyt. Ehkä hän tiesi Sarastrosta jotain, joka ei sopinut miehen julkikuvaan. Ehkä jotain oli tapahtunut, joka ei sietänyt päivänvaloa, tai ehkä hän halusi vihdoin itse päättää omasta elämästään. Hän protestoi, ja sen seurauksena Sarastro laati hänelle maastapoistumismääräyksen. Samalla Sarastro nimitti itsensä tyttären huoltajaksi, eli sieppasi Paminan. Virallisesti Sarastro kulkee Paminan kasvatti-isänä.
Ensimmäinen näytös
Taikametsään eksynyt Tamino on onnistunut saamaan peräänsä lohikäärmeen (alun perin leijona, mutta koska Itävallan keisarin nimi oli Leopold, leijona jouduttiin vaihtamaan lohikäärmeeksi, jotta kukaan yleisössä ei olisi ajatellut mitään). Tamino ei ole varsinaisesti lohikäärmeenmetsästäjä. Hän pyörtyy, kun käärme hönkii hänen suuntaansa. Onneksi paikalle sattuu kolme naisfiguuria, jotka ottavat käärmeeltä nirrin pois. Figuurit pitävät Taminoa nättinä poikana ja lähtevät raportoimaan hänen ilmestymisestään työnantajalleen Yön kuningattarelle.
Tamino herää ihmettelemään kuollutta käärmettä. Samassa sattuu paikalle maastopuvussaan Papageno, paikallinen pikkulintujen metsästäjä. Tamino olettaa Papagenon tappaneen käärmeen. Papageno vakuuttaa näin tapahtuneen. Hän, nimenomaan hän, tappoi käärmeen, ja paljain käsin.
Naiskolmikko palaa. He asettavat Papagenolle suulukon, koska tämä on valehdellut käärmeestä. Naiset ovat myönteiseen sävyyn raportoineet Yön kuningatterelle Taminosta. Tämä toimittaa nyt naisten välityksellä Taminolle potretin tyttärestään Paminasta. Juoni toimii, Tamino rakastuu välittömästi. Nyt ilmestyy itse äiti. Hän kertoo kuinka Paminan kasvatti-isä Sarastro pitää tytön väkisin luonaan ja kaikin tavoin vaikeuttaa äiti-tytär-suhdetta. Jos Tamino onnistuisi saamaan Paminan mukaansa Sarastron luota, äiti voisi hyvinkin suositella tyttärelle avioitumista Taminon kanssa. Tamino innostuu ideasta enemmän kuin Papageno, jonka naiset kuitenkin määräävät Taminon oppaaksi. Suojavarusteiksi Tamino saa huilun ja Papageno kellopelin. Kaksikko lähtee matkaan Paminaa vapauttamaan.
Sarastron linnakkeessa tämän käsikassara ja turvallisuuspäällikkö Monostatos lähentelee Paminaa, joka on jäänyt kiinni pakoyrityksestä. Ahdistelun jatkuessa Pamina menettää tajuntansa.
Papageno hiipii paikalle. Tamino on katsonut parhaaksi komentaa tämän eturintamaan samalla kun on itse jäänyt pajukkoon piiloon. Papageno yllättää Monostatoksen. Molemmat järkyttyvät ja ottavat hatkat. Pamina tulee tajuihinsa. Papageno varmistaa Paminan identiteetin äidin toimittamasta potretista, jonka jälkeen kertoo Taminosta ja tämän pelastusoperaatiosta, jonka kohteena on nimenomaan juuri Pamina.
Pajukossa lymyillessään Tamino äkkää kolme outoa tyyppiä. Tyypit johdattavat hänet temppeliä muistuttavan rakennuksen luo. Tamino tiedustelee tyypeiltä, uskovatko he, että hänellä on Paminan suhteen mahiksia. Tätä tyypit eivät suostu arvuuttelemaan, mutta antavat ennen poistumistaan Taminolle toimintaohjeita: ole luja, ole kärsivällinen ja pidä suu supussa, niin hyvä tulee. Tamino on ohjeista hämillään. Mitä seuraavaksi? Hän kolkuttelee eri ovia, mutta sisältä aina huutaa joku ja käskee häipymään. Lopulta hän löytää oven, jonka avaa papin oloinen hahmo.
Tamino saa kuulla olevansa Sarastron mailla. Tämä riittääTaminolle. Hän tietää Sarastron olevan epäihminen ja tekee välitöntä lähtöä. Pappi aprikoi, toimisiko Tamino kenties joltain naishenkilöltä saamansa tiedon varassa. Miten niin? Pappi ei suostu avaamaan asiaa pidemmälle ennen kuin Tamino rauhoittuu. Tamino jää yksin yhä paisuvan hämmennyksensä kanssa. Mihin pitäisi uskoa. Kuka tässä valehtelee? Kuka on hyvä, kuka paha? Hän kuulee temppelin sisältä ääniä ja kyselee, olisiko Paminasta havaintoa? Sisältä huudetaan takaisin: Pamina elää, mutta olisi toimittava nyt heti tai ei koskaan.
Kun ei muuta keksi, Tamino puhaltelee naiskolmikolta saamaansa huiluun. Paikalle ilmestyy eläimiä ihmettelemään, mutta Paminasta ei elonmerkkiä. Yhtäkkiä Tamino erottaa Papagenon lintupillin äänen ja lähtee sen perään. Heti hänen lähdettyään Papageno ja Pamina törmäävät paikalle, mutta eri suunnasta, ovat menneet ristiin. Pamina huhuilee Taminoa, ja Papageno soittaa pilliään. Tulos ei ole toivottu. Paminaa takaa ajanut Monostatos kuulee metelöinnin ja ilmestyy turvapalveluineen paikalle. Hän usuttaa porukkansa pidättämään Paminan ja Papagenon. Tässä kohtaa Papageno saa oivalluksen ja ryhtyy kilkuttelemaan kellopeliään. Soitto loihtii esiin korstojen pehmeämmän puolen. He jättävät vangitsemisen sikseen ja joraavat tiehensä.
Pamina ja Papageno ovat lähdössä lipettiin, mutta nyt heidät keskeyttää äänekäs torvimusiikki. Sarastro seurueineen on palaamassa jokapäiväiseltä ulkoilultaan, joka tapahtuu eläinoletettujen nirhaamisen eli metsästämisen merkeissä. Parivaljakko on taas kiipelissä. Papageno pelkää henkensä edestä. Pamina pyytelee Sarastrolta anteeksi ja vakuuttaa pakoyrityksen johtuvan Monostatoksen kaikkea muuta kuin piiloaggressiivisesta lähentelystä. Sarastro kertoo saaneensa asiasta jo tiedustelutietoa. Raportin mukaan Pamina ei ilmeisesti ole valmis yhtymään Monostatokseen. Sarastro ei katso voivansa häntä siihen pakottaa mutta ei toisaalta aio päästää Paminaa vapaaksi, koska tytön kiinnostus erääseen toiseen on myös käynyt ilmi. Sekä Pamina että tämän tyhmänylpeä äiti tulisi asettaa vankan miehenkäden opastuksen ja ohjauksen alaisiksi. Se on Sarastron vakaumus. Muuten he voisivat ajautua miehisen vaikutusvallan ulottumattomiin, ja siitä ei seuraisi mitään hyvää.
Monostatos on käräyttänyt vuorostaan nyt Taminon ja raahaa tämän paikalle. Kaiken uhalla, ja vaikka näkevät toisensa ensimmäistä kertaa, Pamina ja Tamino rientävät julkisella paikalla syleilemään. Monostatos kertaa ylpeänä ja mitalin toivossa tapahtumia Sarastrolle. Mitalin Monostatos saakin, nimittäin takapuoleensa, kun Sarastro yleisen kansalaisryhdin kohentamisen nimissä päättää ruoskituttaa hänet. 77 raipaniskua. Se on hengenvaarallinen määrä. Paminalle ja Taminolle hän laitattaa huput päähän ennen kuin heidät viedään kuulusteltaviksi. Tilannetta seurannut kansa katsoo parhaaksi hurrata kaikkea mahdollista, valtakunnassa yleisesti hyväksyttyjä hyveitä eritoten.
Toinen näytös
Sarastro on väliajalla pohtinut asioita. Hän on joutunut myöntämään, että Paminaa ja Taminoa voi pidemmän päälle olla vaikea pitää tosistaan erossa. Ongelma on nyt, jälleen ja aina Paminan äiti, Yön kuningatar, Sarastron arkkivihollinen. Sarastro on vakuuttunut, että tämä itsestään liikoja kuvitteleva nainen yrittää saada taikauskon keinoin ja halvoilla silmänkääntötempuilla kansan puolelleen horjuttamaan ja tuhoamaan Viisauden temppelin lujan rakennelman. Sarastron ehdotus on, että Tamino, joka on vellihousu, laitetaan sovinistikurssille ennen kuin hänet päästetään pelehtimään Paminan kanssa. Näin hän oppisi näkemään naisten katalat juonet ja osaisi puolustautua heidän tuhoisaa vaikutusvaltaansa vastaan.
Viisauden temppelissä pidetään kongressi, jonka Sarastro ilmoittaa olevan aikamme tärkeimpiä, ja kongressin puitteissa järjestetään näytösluontoinen äänestys, jossa lahkolaisille on mahdollisuus ilmaista olevansa Sarastron kanssa asiasta kuin asiasta samaa mieltä. Monostatoksen raipaniskut hyvässä muistissa he tosiaankin kaikki – asianmukaisen ja poliittisesti oikein mitoitetun empimisen jälkeen – kannattavat Sarastron ehdotusta. Sarastro delegoi opetusohjelman koordinoinnin lempipapilleen.
Yö ja ukkonen. Papit tuovat Taminon ja Papagenon paikalle ja varmistavat Taminolta, että hän on kuolemankin uhalla kurssitukseen valmis. Papagenoa ei maskuliininen viisaus kiinnosta. Jos sen sijaan löytyisi joku tai kuka vain, jota hän voisi… niin tuota…hm… Pappi paljastaa, että Papagenolle on tiedossa mätsäävä henkilö, Papagena, mutta ensin täytyy suorittaa kurssi loppuun.
Seuraa ensimmäinen oppitunti: naisanelun ja -koukuttelun ohittaminen. Papit poistuvat opetustapahtumaa valmistelemaan. Paikalle saapuu salaa mutta kuin tilauksesta naiskolmikko, joka koettaa saada Taminon ja Papagenon ymmärtämään olevansa paitsi väärillä jäljillä myös hengenvaarassa. Tamino suoriutuu naisvälttelystä jotenkuten, Papageno ei yhtä hyvin. Papit ryntäävät paikalle näyttävästi häätämään hävyttömästi Sarastron pyhille mannuille tunkeutuneet naiset hornan tuuttiin. Tamino ja Papageno viedään ulos ja seuraavalle oppitunnille.
Sillä välin, kun miehet opiskelevat ylenkatsetta, Pamina on laitettu puutarhaan lepäilemään. Monostatos, jolle tytöstä on kehittynyt pakkomielle, hiipii paikalle. Hän on juuri pääsemässä hiplausetäisyydelle nukkuvaan Paminaan, kun Yön kuningatar syöksyy paikalle. Monostatos vetäytyy mutta jää kuulolle. Yön kuningatar painostaa tytärtään. Miten Pamina voi edes ajatella olevansa missään väleissä äitinsä kanssa, jos hän menee yksiin Taminon kanssa, jonka Sarastro ja tämän lahkolaiset parhaillaan aivopesevät. Paminan ainoa keino säilyttää suhde äitiin ja rakastaa Taminoa on pistää miessika Sarastro kuoliaaksi tikarilla, jonka äiti tyttärelle ojentaa. Yön kuningatar on aika lailla tuohtunut.
Yksin jätetty Pamina, tikari kädessään, on ymmällään ja onneton. Äiti ei ole se, joksi Pamina on hänet kuvitellut, ja kasvatti-isä Sarastrokin on paljastumassa aivan muuksi kuin mitä kirjoissa lukee. He molemmat toitottavat rakkautta mutta toimivat vihasta. Mitä tehdä, ketä uskoa? Monostatos näkee tilaisuutensa, ja syöksyy esiin. Hän tietää kaiken! Paminan ja tämän äidin elämä on hänen käsissään. Yksikin sana Sarastrolle, ja äiti hukutettaisiin siihen samaan kastemaljaan, johon lahkolaiset kastetaan. Mitä Paminan pitäisi tehdä? Antautua, vaatii Monostatos, hänelle, tässä ja nyt. Pamina kieltäytyy kunniasta, kaiken uhalla.
Samassa ilmestyy Sarastro paikalle. Monostatos koettaa selitellä tekosiaan. Sarastro uhoaa, että ainoa, joka estää häntä heti paikalla nitistämästä Monostatoksen, on paha nainen, joka pitää nitistää ensin. Sarastro käskee Monostatoksen kadota paikalta. Tämä poistuu, mutta uhoaa siirtyvänsä väärinymmärrettynä diplomaattisena nerona Yön kuningattaren leiriin Sarastroa vastaan. Pamina pyytää Sarastroa olemaan rankaisematta äitiään. Sarastrolla on tiedossaan, että Yön kuningatar harhailee kostoa janoten linnakkeen maanalaisissa käytävissä. Hän tietää, miten äitiä parhaiten rangaistaan. Pamina tulee sen huomaamaan, kunhan Taminosta vain kurssituksella saadaan sorvattua miestenmies. Pamina poistuu Sarastron perään, mutta hänen hämmennystään Sarastron puheet eivät ole hälventäneet.
Papit tuovat Taminon ja Papagenon paikalle ja poistuvat. Vuorossa on parisuhteessa niin tärkeän mykkäkoulun oppitunti. Paikalle saapuu akka. Papageno antautuu välittömästi rupatteluun tämän kanssa. Kun päästään niin pitkälle, että akka on kertomassa nimensä, ukkonen iskee. Akka karkaa pois. Kolme tyyppiä tulee ja tuo koulutettaville eväät. Välitunti. Tyypit tsemppaavat Taminoa ja Papagenoa. Ennen poistumistaan he palauttavat kaksikolle heidän hukkaamansa pelivälineet, huilun ja kellopelin.
Tamino alkaa aikansa kuluksi opetella huilunsoittoa. Sen kuulee lähistöllä harhaileva Pamina, joka ryntää paikalle. Paminan ilo Taminon löytymisestä vaihtuu pian epätoivoon, kun Tamino kieltäytyy puhumasta hänen kanssaan. Pamina tulkitsee tilanteen niin, että Tamino on hylännyt hänen rakkautensa. Hänellä ei ole enää mitään, ei äitiä, ei isää, ei rakkautta. Pamina menee. Yhtä hyvin voi kuolla.
Kun Tamino on osoittanut pystyvänsä miehekkäästi kiusaamaan Paminaa, voidaan siirtyä eteenpäin. Pasuunat raikuvat. Sarastro ilmoittaa Taminolle, että hänen tulee tehdä vielä loppukoe. Apupapin otteessa rimpuileva Pamina työntyy paikalle. Hänelle on laitettu taas huppu päähän, mutta hän repii sen pois, näkee Taminon ja yrittää rynnätä tämä luo. Yritykseksi jää, papit estävät. Tamino viedään pois, koettelemukseen. Pamina riistäytyy pappien otteesta ja karkaa.
Papageno on eksyksissä. Ei mene hyvin. Hän on kadottanut Taminon. Sää on muuttunut epävakaaksi, ukkonen jyrisee. Nälkäkin on. Apupappi ilmestyy jälleen ja ilmoittaa Papagenolle tämän reputtaneen kokeissa. Papageno on tiedosta helpottunut. Nyt maistuisi lasillinen. Papagenon ihmeeksi sellainen ilmestyykin, kuin tyhjästä. Papageno on onnessaan, mutta tajuaa sitten, että jotain vielä puuttuu. Jos vielä löytyisi jonkunlainen, joku, kuka vaan, jota… jonka kanssa…hm… Papageno soittaa kellopeliään, onhan se aikaisemminkin tehonnut. Sama akka ilmestyy. Akka haluaa naimaan ja naimisiin. Papageno toppuuttelee. Akka uhkaa, että jos Papageno ei suostu naimisiin, hän joutuu loppuelämän nauttimaan vettä ja leipää. Papageno puntaroi vaihtoehtojaan. Hän päättää suostua akan kosintaan. Samassa akasta kuoriutuu nuori naisoletettu, saman sortin olento kuin Papageno: Papagena. Apupappi puuttuu peliin ja raahaa Papagenan paikalta.
Aamu. Samat kolme mystistä tyyppiä tulee pitämään aamuhartausta. Rukoushetki keskeytyy, kun Pamina, hyvinkin heikossa hapessa, syöksähtää paikalle äidin antama tikari kädessään. Hän ilmoittaa aikovansa tikarin kanssa naimisiin. Tyypit ehdottavat Paminalle, että tämä harkitsisi itsemurha-aikeesta luopumista. Sen sijaan tyypit voisivat viedä Paminan Taminon luo. Siispä menoksi.
Tamino valmistautuu ratkaisevaan kokeeseen. Tilanne on pelottava. Kidutuskammion portilla häntä on vastassa kaksi monsteriportsariloordia, jotka kertovat, että hänet tullaan paistamaan vartaassa, hukuttamaan veteen, kuristamaan ja hautaamaan. Selviäminen tästä kokeesta olisi ihme ja mysteeri. Tamino esittää rohkeaa, mutta totuus on toinen.
Pamina ehtii paikalle ja vaatii saada osallistua kokeeseen Taminon rinnalla. Se olisi sopiva tapa kuolla. Portsarikorstojen ei auta kuin hyväksyä tämä.
Onneksi on huilu mukana. Se ei olekaan mikään tusinahuilu, vaan sen on Paminan edesmennyt isä ukkosen pauhatessa askarrellut tuhatvuotisen tammen juurakosta. Huilumusiikin voimalla Pamina ja Tamino, ihmeen kaupalla ja kaikkien yllätykseksi, selviävät sauna- ja suihkukokeesta kuin ei mitään, kastumatta ollenkaan, karvankaan kärähtämättä! Kuolemanlaakso oli heille kuin kesäinen saunapolku! Nyt on riemun hetki. Temppeliin skoolaamaan!
Samaan aikaan toisaalla. Epätoivoinen Papageno harhailee ympäriinsä Papagenaa huhuilemassa.
Papagenasta ei elonmerkkiä, sydän pamppailee ja rinnassa polttaa. Tähänastinen holtiton elämä kaduttaa. Pitäisikö hirttäytyä? Papageno kysyy metsän mielipidettä asiaan, mutta metsä vaikenee. Ei auta, hirteen vain. Viime hetkellä paikalle ilmaantuvat jälleen nämä kolme tyyppiä, joka paikan höylät. He kehottavat Papagenoa kilauttamaan kellopeliään. Heti tapahtuu. Papagena ilmestyy kuin tyhjästä. Paitsi rakkauden vaje, korjaantuu myös väestön kestävyysvaje. Pariskunnan lisääntymistahti on esimerkillinen. Pieniä lintuihmisiä ilmestyy joka notkosta.
Monostatos ei anna periksi, päinvastoin. Hän on toteuttanut uhkauksensa siirtyä vastarannalle. Nyt hän johtaa Yön kuningattaresta ja kolmesta naisfiguurista koostuvaa iskujoukkoa temppeliä kohti.
Ennen itse hyökkäystä hän vielä varmistaa, että ehdot ovat selvät ja ennallaan: kun Sarastro on nujerrettu palkkioksi palveluksistaan Monostatos saa Paminan itselleen. Kyllä, kyllä.
Ryhmittäytyvät. Hyökkäysaikeen keskeyttää kuitenkin yllättävä maanjäristys. Minne häviää Yön kuningatar? Nieleekö hänet maa?
Sarastro järjestää ennennäkemättömän voittospektaakkelin. Koko valtakunta on tuotu paikalle hurraamaan. Spektaakkelin huipentumaksi on kaavailtu Paminan, Sarastron arkkivihollisen tyttären, naittaminen Taminolle, joka on Viisauden temppeli -lahkon kurssikeskuksen opetusohjelmassa pumpattu täyteen äijäviisautta. Oppositio olisi lopullisesti nujerrettu.
Mutta onko kukaan kysynyt Paminan mielipidettä? Ehkä hänelläkin on sanansa sanottavana, ja ehkä Taminoon on todellakin, kuin varkain, tarttunut hyppysellinen opetusohjelman ulkopuolista viisautta. Kukaties?
