Olavinlinnan Keskushallissa, Ville Vallgrenin ihan ensimmäisille oopperajuhlille veistämän Pyhän Olavin patsaan juurella oli hieman jännittynyt tunnelma. Ylen kuvausryhmän kaluston (neljä TV-kameraa, useita mikrofoneja ja niihin tarvittavat muut tykötarpeet) myötä Keskushallin toiseen päähän oli syntynyt hallittu tavarakaaos, kun taas toinen puoli salia antoi ihailtavaksi tyylikkään konserttilavakattauksen: Linnan muurit oli valaistu hillitysti, mutta silti näyttävästi ja monen mutkan kautta paikalle ujutettu Oopperajuhlien oma ns. Marimekko-flyygeli seisoi patsaan vieressä kuin se olisi siihen alun perinkin tarkoitettu.
Paikalla oli kymmenkunta Ylen työntekijää ja muutama meitä oopperajuhlalaisia. Ja tietenkin paikalla olivat tilaisuuden varsinaiset päähenkilöt: sopraano Karita Mattila ja pianisti Ville Matvejeff. Olimme kaikki valmistautumassa Ylen ja Savonlinnan Oopperajuhlien järjestämän Karitan ja Villen TV-konsertin taltiointiin. Tunnelma oli odottava, ja kuten jo todettua, jopa hieman jännittyneen oloinen. Edellisillan kenraaliharjoituksen alla Karita puki omat tunteensa sanoiksi näin: ”Kyllä teitäkin vähän jännittäisi, jos valmistautuisitte vuoden ensimmäiseen esiintymiseen!”
Todellakin. Tämän meille kaikille poikkeuksellisen ja ennen kokemattoman kevään ja alkukesän johdosta myös Karita Mattila oli joutunut itselleen ainutlaatuiseen tilanteeseen. Koskaan aiemmin liki neljäkymmentä vuotta kestäneen ammattilaisuransa aikana hänellä ei ole ollut puolen vuoden esiintymistaukoa. Ja kun pitkän tauon jälkeinen ensimmäinen esiintyminen oli nyt edessä, konserttiyleisön laulajalle antama tuki ja kannustus sekä olennaisen tärkeä molemminpuolinen vuorovaikutus puuttuivat kokonaan. Laulajan edessä olivat neljä TV-kameran jättisilmää ja mikrofonit valmiina taltioimaan ”kaiken”. Ei ihme, että maailman suurimmat oopperalavat valloittanutta sopraanoakin saattoi hieman jännittää. Takana on pitkä tauko, mutta se ei saanut nyt kuulua eikä näkyä.
Konsertti
TV-taltiointi toteutettiin mahdollisimman konsertinomaisesti. ”Live on live”, kuten Karita asian omalta kohdaltaan linjasi. Vaikka mitään minuuttiaikataulua ei ollutkaan, heti sovitun alkamisajan, klo 17 jälkeen punaiseen iltapukuun pukeutunut Karita ja Ville astelivat rauhallisesti TV-kameroiden eteen ja aloittivat yhteismusisoinnin.
Jos edellisillan kenraaliharjoituksessa Karita olikin säästellyt ääntään (“tänään kuulette harakanääniä”, kuten hän totesi), tänään ei säästelty mitään.
Rusalkan aarian ensimmäisestä sävelestä aina Manonin aarian loppuhuipennukseen asti Olavinlinnan Keskushallin täytti Karita Mattilan poikkeuksellinen, kuulijan korvaa hivelevä äänimateriaali, joka on yhdistelmä täyteläisyyttä ja kirkkautta; täydellistä äänen hallintaa kaikissa rekistereissä.
Ja miten hienon soinnin Ville Matvejeff taikoikaan pinnaltaan jo hieman ajan patinaa omaavasta Steinwaysta. Vladimir Ashkenazyn Oopperajuhlille 70-luvulla valitsema soitin oli arvoisensa soittajan käsittelyssä.
Ohjelmistonsa kautta Karita Mattilan monipuolista taiteilijapersoonaa hienosti avannut äärimmäisen intensiivinen tunti oli meille muutamalle kuulijalle suuri elämys, todellista auditiivista hekumaa! Heittihän pitkän tauon jälkeen tositoimiin päässyt taitelijakaksikko esille osaamisensa koko laajan kirjon. TV-monitoria välillä vilkuillen totesin konsertin taltioituvan erinomaisen näyttävänä myös kaikkien muiden iloksi.
Olenkin täysin vakuuttunut, että konsertin poikkeuksellinen tunnelma tulee esille myös TV-taltioinnin välityksellä. Asian voi itse kukin todeta Ylen Teema-kanavalta keskiviikkona 1.7. klo 21 ja sen jälkeen Yle Areenasta 6 kk ajan lähetyksestä.
Kirjoittaja: Olli Tuunanen
