”Aida on tämän tuotannon ehdoton keskushenkilö. Keskitymme hänen tarinaansa”, sanoo ohjaaja Philipp Himmelmann, jonka toteutus Giuseppe Verdin Aidasta on Oopperajuhlien kesän 2022 uutuus. Ajattomuus on avain Himmelmannin visuaalisesti vahvaan maailmaan.
Philipp Himmelmann haluaa osoittaa, mitä maailmassa tapahtuu ja miten Aida sen kokee, näkee ja tuntee.
James Bondin ystävät ovat nähneet välähdyksen huippuohjaajan tyylistä elokuvassa Quantum of Solace, jossa rikollisverkosto kokoontuu Philipp Himmelmannin ohjaaman Puccinin Toscan näytökseen. Oopperan näyttämöä hallitsee valtava silmä, jonka alla Scarpia juonii poliiseineen, kun Daniel Craig Bondina jahtaa Quantumin konnia kulisseissa. Bregenzin festivaalilla vuonna 2007 esitetyn oopperan kohtaus on aito, ja sen on ohjannut taiteilija, jolle elementtien koko ei ole itseisarvo vaan se, kuinka niitä käytetään. Epookista vapaa ja visuaalisuudessaan lumoava oopperahetki on elokuvan mieliinpainuvimpia.
”Moderni ei sinänsä kiinnosta minua lainkaan. Kysymys ei ole siitä, onko toteutus nykyaikainen, vaan siitä, että se pureutuu olennaiseen.”
Himmelmannille tunnusomainen ajattomuus on lähtökohta myös Aidassa: ”Moderni ei sinänsä kiinnosta minua lainkaan. Kysymys ei ole siitä, onko toteutus nykyaikainen, vaan siitä, että se pureutuu olennaiseen. On yhdentekevää, sijoittuvatko tapahtumat tähän päivään, 200 tai 500 vuoden taakse.” Paitsi tarina itsessään, myös Aida henkilönä on ajallisesti universaali. ”Hän elää sodan keskellä, selviää orjuudesta ja pakolaisuudesta. Dominoivan isän tyttärenä hänen on kestettävä rakkaus mahdottomassa asetelmassa mieheen, joka edustaa vihollista. Hän kokee paineita kaikista suunnista!”
Valaistuksella on toteutuksessa merkittävä rooli. Näyttämöä kehystävät lamppurivistöistä koostuvat kookkaat elementit. ”Aida on lavalla koko ajan, ja korostamme valaisulla hänen läsnäoloaan”, kertoo lavastussuunnittelija David Hohmann. ”Videoprojisoinneilla yleisön huomio viedään kohtauksiin, jotka ilman niitä jäisivät näkymättä. Niiden avulla saadaan myös joukkokohtauksiin vaikuttavuutta.”
Lili Wannerin puvut noudattavat Himmelmannin ideaa. ”Asut ovat selvästi tätä päivää. Vaatteita, joita kuka tahansa meistä saattaisi käyttää.” Täsmällisen epookin lisäksi toteutuksessa pyritään välttämään etnisiä viittauksia. Olavinlinnan muureilla on tärkeä rooli teoksen visuaalisessa toteutuksessa. ”Muurit eivät ole keinotekoinen kulissi vaan aito elementti, joka käy dialogia modernin näyttämökuvan kanssa”, Hohmann toteaa.
Philipp Himmelmann haluaa osoittaa, mitä maailmassa tapahtuu ja miten Aida sen kokee, näkee ja tuntee. ”Hän uhraa itsensä rakentaakseen uutta ihmisyyttä. Sota ei häntä tapa eikä haavoita. Hän on vapaa päättämään kohtalostaan ja valitsee kuoleman Radamesin rinnalla. Rakkauden ihme on kuolemaa suurempi, ja Aida haluaa selvittää, mitä se tarkoittaa.”
Teksti: Hannele Eklund
