Sopraano Helena Juntunen on saanut paljon kiitosta näyttämöilmaisustaan, eikä ihme, sillä hänen juurensa ovat teatterissa. Tänä kesänä hän debytoi Aidana Olavinlinnassa, jota pitää kotinäyttämönään.
”Minulle mikään ooppera ei ole tunnettu teos. Lähden aina puhtaalta pöydältä”, sanoo Helena Juntunen valmistautumisestaan debyyttiinsä Giuseppe Verdin Aidan nimiroolissa. Juntunen tarkoittaa, mitä sanoo yksinkertaisesti siksi, että alan seuraaminen ei kuulu hänen harrastuksiinsa. Hän ei vietä vapaa-aikaansa oopperakatsomoissa eikä vertaile aiemmin tekemiään produktioita toisiinsa. ”Minulla ei ole minkäänlaista alkuasetelmaa tai ennakkokäsitystä teoksista. Minua ei kenenkään ohjaajan tarvitse puhua puolelleen.”
Juntunen lähestyy opeteltavaksi tulevia teoksia käytännöllisesti: ”Valmistautumiseni uuteen rooliin on täysin matemaattinen. Otan partituurin, lasken montako riviä roolihahmoni laulaa ja jaan niiden määrän opetteluun käytettävissä olevien päivien määrällä. Sitten rupean töihin.” Laulettava kieli vaikuttaa opetteluaikaan paljon. Edellisen roolinsa Juntunen lauloi japaniksi, mikä vei kolminkertaisen ajan tuttuun kieleen verrattuna. Metodi on toimiva yli 80 ammattilaisroolia ja satoja konsertteja laulaneelle Juntuselle.
”Savonlinna on minulle hyvin tärkeä. Melkeinpä pitäisin sitä kotinäyttämönäni.”
Helena Juntusen arkinen puurtaminen uuden roolin parissa muuttuu taiteeksi ja elämykseksi vasta, kun ohjausprosessi käynnistyy. ”Ensimmäinen hurmion hetki tulee jossain keskivaiheilla ohjausprosessia, silloin, kun voi roolissaan ottaa tilan ja ajan haltuun.” Juntusen kiitetyn näyttämöilmaisun taustalla on hänen kiinnostuksensa teatteriin. ”Teatteri innostaa, sitä harrastan ja siitä saan elämyksiä. Ja aina myös jotain omaan työkalupakkiini”, kertoo 10-vuotiaana Oulun kaupunginteatterissa ammattilaisuransa aloittanut Juntunen. Näyttämöilmaisun kannalta hän mainitsee myös teatterimaailmasta tulevat ohjaajat, kuten Kari Heiskasen, jotka antavat laulajalle paljon.
Aidan ohjaaja Philipp Himmelmann ja hänen työryhmänsä ovat Juntuselle tuttuja. ”Olen tehnyt tämän saman tiimin kanssa mm. Katja Kabanovan ja Die Tote Stadtin. Odotan kovasti yhteistyötä Philippin kanssa, tämä on jo viides yhteinen tuotantomme. Pidän hänen näkemyksestään, ja hän tietää, mitä minusta saa irti!” Helena Juntunen kiittelee Himmelmannin selkeyttä ja joustavuutta, mikä tekee työskentelystä inspiroivaa.
”Savonlinna on minulle hyvin tärkeä. Melkeinpä pitäisin sitä kotinäyttämönäni. Olen saanut tehdä siellä merkittäviä rooleja, jotka ovat vieneet minua ammatillisesti eteenpäin”, sanoo Helena Juntunen. Kesän jälkeen hänen allakkaansa täyttävät jälleen suuret roolit Keski-Euroopassa. Partituurien rivit on laskettu ja kielet opeteltu.
Teksti Hannele Eklund
Lue myös
