Ludovic Tézier & Tosca – monien mielestä paras

Ranskalainen Ludovic Tézier on tällä hetkellä monien mielestä maailman paras baritoni. Tenorikseen hän saa esim. Toscassa useimmiten Jonas Kaufmannin, joka on Tézierin hyvä ystävä. Pandemian alettua Kaufmann ja Tézier kirjoittivat päättäjille paljon huomiota saaneen avoimen kirjeen, jossa vetosivat Churchillin kuuluisaan tokaisuun toisen maailmansodan aikana, kun pääministerille ehdotettiin kriisin ajaksi leikkauksia kulttuuribudjettiin: ”Mitä varten me sitten sodimme, jos meillä ei ole kulttuuria?”

Uransa huipulla Tézierin ohje nuorille baritoneille on yksinkertainen: ”Odottakaa rauhassa.” Hän sanoo baritonin kypsyvän hitaammin kuin tenori tai sopraano. Tekniikka voi olla hallussa 30-vuotiaana, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan vuosia, kokemusta, yksinkertaisesti ikää, jotta baritoni voi tulkita Verdin tai Puccinin roolit niiden vaatimalla tavalla. ”Pelkkä laulaminen ei riitä”, hän sanoo, ”on ilmaistava niin paljon syvemmin kaikki se, mitä draamassa on.” Ikä tuo baritonin ääneen voimaa ja väriä, sävyjä ja sitä dramatiikkaa, jota tämän äänen suurissa rooleissa tarvitaan.

Puccinin Toscassa Scarpia on särmikkäistä ja pahoista baritonirooleista kaikkein julmin, narsisti, joka julistaa nauttivansa raiskauksesta ja manipuloi muut toimimaan mielensä mukaan – kunnes Rooman oopperan primadonna Tosca pääsee yllättämään poliisipäällikön. Tézierin mukaan Scarpia on niin sairas psykopaatti, ettei kannata miettiä, kuinka ihmisestä voi tulla sellainen. ”Jos mietit, tulet itse sairaaksi”, hän sanoo eikä muista, kuinka monessa produktiossa on Scarpiaa laulanut. ”Nykyään minut kutsutaan jatkuvasti siemailemaan espanjalaista viiniä pirun pöytään”, hän sanoo viitaten oopperan trillerimäiseen toiseen näytökseen.

Konsertissa musiikkia, jota pari rakastaa

Oopperajuhlilla Tézier pitää myös konsertin yhdessä vaimonsa, sopraano Cassandre Berthonin kanssa. Pariskunta tapasi oopperan lavalla, kun Tézier oli Don Giovanni ja Berthon iloinen maalaistyttö Zerlina. ”Hän oli aivan poikkeuksellinen Zerlina, kypsä mutta viaton, herkkä ja määrätietoinen – ja niinpä hän sitten viettelikin Don Giovannin”, muistelee Tézier, jolle vaimo on paras työtoveri ja rehellisin kriitikko.

Yhdessä he laulavat musiikkia, jota rakastavat. ” Konsertissa ei ole muuta kantavaa ajatusta! Olemme valinneet kappaleet yhdessä. Minä voin olla isompi ja kuuluisampi kuin hän, mutta hän on mielipiteissään peloton ja entisenä viulistina meistä muusikkona kokeneempi.”

Marseillessa kasvanut ja nykyään elsassilaisten viinitilojen keskellä asuva Tézier on parantumaton herkuttelija. Hän väittää laulajien keskustelevan keskenään ainoastaan ruoasta. Kun kollega saa keikan vaikka Madridiin, hänelle lähetetään oitis lista parhaista ravintoloista. Tästä huolimatta Tézier ei ole kuullut Savonlinnan kulinaristisesta ylpeydestä: ”Lörtsy? Minun on oltava varovainen, se kuulostaa herkulliselta ansalta!”

Teksti: Minna Lindgren