Kun Nabucco-oopperan vavisuttavin kuorokohtaus kajahtaa ensi kesänä Olavinlinnan kivimuurien sisällä, sen viesti ei jätä ketään kylmäksi. Sillä on ensi hetkestään asti ollut oopperaa laajempi merkitys. Tässä toteutuksessa se koskee meistä jokaista.
Savonlinnan Oopperajuhlien ensi kesän uutuus, Giuseppe Verdin läpimurtoteos Nabucco, on palvellut poliittisia tarkoitusperiä läpi historiansa. Aikansa tähtilibretisti Bartolomeo Merellin tarina sijoittuu Vanhan Testamentin aikaan kauan ennen ajanlaskumme alkua. Nabuccon johtamat babylonialaiset olivat sortajia ja Zaccarian heprealaiset vapaudesta haaveilevia orjia.
Poliittinen ooppera
Italian koillisosat kuuluivat 1840-luvulla Itävallalle, muut osat olivat jakautuneet kuudeksi itsenäiseksi valtioksi. Nuori Italia -liikkeen ajama yhdistymisaate keräsi kasvavaa kannatusta. Vuonna 1842 ensi-iltansa saaneen Nabuccon yleisö oivalsi heti, mistä tarina tosiasiassa kertoi. Ja niin oopperahistorian hienoimpiin kuuluvasta kuoronumerosta Va pensiero yksiäänisine pääteemoineen tuli yhdessä yössä italialaisten epävirallinen kansallislaulu ja Nabuccosta huippusuosittu poliittinen ooppera aikana, jolloin politiikan käsittely taiteessa oli käytännössä kielletty.
”Ilmastonmuutos on aikamme suurin sota ja sitä käydään luontoa vastaan”
Tänä päivänä Nabuccon tapahtumat olisi helppo sijoittaa useampaankin aikaan ja paikkaan poliittisten kriisien täplittämällä maailmankartalla, mutta Savonlinnassa nähtävä versio ei sorru niihin. Toteutus käsittelee aikamme suurinta kriisiä, joka koskettaa jokaista maapallon elollista ikään, kansallisuuteen tai lajiin katsomatta. ”Ilmastonmuutos on aikamme suurin sota ja sitä käydään luontoa vastaan”, sanoo ohjaaja Rodula Gaitanou. ”Meidän versiomme on ekologinen manifesti.”
Kansainvälinen työpari
Gaitanou on ohjannut Verdin teoksia aiemminkin, mutta Nabuccon nyt ensimmäisen kerran. Lavastuksen ja puvut suunnittelee Takis, Gaitanoun kaksinkertainen maanmies: molemmat ovat kreikkalaistaustaisia ja asuvat Lontoossa. Takis tuntee myös Suomen. Hän opiskeli Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella, josta väitteli vuonna 2021. Rodula Gaitanou on opiskellut musiikkitiedettä Pariisissa Sorbonnen yliopistossa ja oopperalavastusta Saint Denis -yliopistossa. Oopperaan hän on perehtynyt myös Lontoon kuninkaallisen oopperan nuorten taiteilijoiden Jette Parker -ohjelmassa. Kaksikko on tehnyt yhteistyötä pitkään.
”Tässä ohjauksessa kukaan ei lopussa kuole. Va pensiero kajahtaa suurena ja yksiäänisenä viestinä toivosta!”
Nabucco tässä ajassa
Gaitanoun ja Takisin luomassa maailmassa Nabucco johtaa teknokraatteja, muoviin, koneisiin ja individualismiin uskovaa joukkoa. Zaccaria on ihmisyyden ja luonnon puolesta taistelevien ekosotureiden johtaja. ”Verdin henkilöhahmot ovat tavattoman vahvoja. Tässä Nabuccossa kahden miespääosan rinnalle nousevat Abigaille ja Fenena, yhtä tärkeitä päärooleja on kahden sijasta neljä. Äänellisesti tämä tuotanto on todella mielenkiintoinen, rooleissa on tavattoman hienoja laulajia.”
Lavastus on saanut innoitusta Babylonian ajan pyramidien ja palatsien muotokielestä, mutta toteutus on kiinnostava. Takisin luomassa lavastuksessa valoilla ja peileillä on tärkeä rooli visuaalisen tilan rakentamisessa. Vihreä luonto taistelee omasta tilastaan ja puvustus noudattaa roolien kahtiajakoa.
Entä Va pensiero? ”Tässä ohjauksessa kukaan ei lopussa kuole. Va pensiero kajahtaa suurena ja yksiäänisenä viestinä toivosta!”
Nabucco Olavinlinnassa 6., 8., 11., 16., 19., 22., 24. ja 26.7., liput ja lisätiedot tästä.
Teksti: Hannele Eklund
