Vuonna 2024 on kulunut 200 vuotta säveltäjä Bedřich Smetanan syntymästä. Prahan oopperalla on pitkä ja näyttävä historia, johon liittyy useita suurnimiä Mozartista alkaen. Arvostettu ja maineikas Prahan kansallisooppera vierailee Savonlinnan Oopperajuhlilla tänä vuonna.
Saksan, Itävallan, Slovakian ja Puolan ympäröimä Tšekki Keski-Euroopan sydämessä on totisesti tuntenut nahoissaan eurooppalaisen historian mullistukset. Historiallisista Böömistä, Määristä ja kaakkoisesta Sleesiasta muodostunut nykyinen valtio on asuttanut kelttejä, germaaneja ja slaaveja, kuulunut Habsburgien hallitsemaan Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan, Itävalta-Unkariin, irrotettu uudeksi Tšekkoslovakiaksi ja lopulta Tšekin tasavallaksi, joka on sekä EU:n että Naton jäsen. Pääkaupunki Praha on ollut Euroopan merkittävimpiä kaupunkeja jo 1300-luvulla, jolloin sinne perustettiin yliopisto. Böömin kuninkaiden asuinpaikka kaupunki oli jo 800-luvun loppupuolella. Kukoistava kulttuurielämä on kautta historian kuulunut kaikkien merkittävien kaupunkien tunnusmerkkeihin.
Oopperaa 1600-luvulta alkaen
Suuriin eurooppalaisiin oopperataloihin lukeutuvan Prahan kansallisoopperan historia yltää 1600-luvulle asti, tarkemmin sanottuna Habsburgien Ferdinand III:n kruunajaisiin 1627, kun hänestä tuli Böömin kuningas. Tapahtumaa juhlittiin oopperaesityksellä, joka oli tyyliltään italialainen pastoraalikomedia. Oopperasta tuli muoti-ilmiö. Siitä innostunut aristokratia rakennutti teatterisaleja kartanoihinsa ja kutsui oopperaryhmiä esiintymään. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunajaisvieraita viihdytettiin jälleen oopperalla vuonna 1725, kun Böömin kuninkaaksi tuli keisari Kaarle VI.
Prahan ensimmäinen oopperaesityksille tarkoitettu talo valmistui 1739. Sen ohjelmistossa nähtiin muun muassa Christoph Willibald Gluckin oopperat Ezio ja Ipermestra (Hypermnestra). Oopperoiden esityskieli oli pääsääntöisesti saksa tai italia. Tammikuussa 1787 prahalaisyleisölle esitettiin Mozartin Figaron häät, jonka säveltäjä itse johti. Wienissä teos ei ollut menestynyt, mutta Prahassa vastaanotto oli innostunut ja jatkoa seurasi. Sekä Don Giovanni vuonna 1787 että La clemenza di Tito vuonna 1791 kantaesitettiin Prahassa. Merkittäviä ovat olleet myös Antonín Dvořákin Rusalkan (1901), Leoš Janáčekin Herra Broučekin retkien (1920) Bohuslav Martinůn Julietten (1938) kantaesitykset.
Prahan oopperan päänäyttämö vaihtoi nimeä kulloisenkin omistajansa mukaan. 1799 tehtyjen kauppojen myötä nimi vakiintui Estates-teatteriksi, jota vuosina 1813–1816 johti säveltäjä Carl Maria von Weber. Kapellimestarikokemusta talossa kävi vuosina 1885 ja 1886 kartuttamassa muuan nuori Gustav Mahler.
Ensimmäinen tšekkiläinen ooppera ja kansallinen herääminen
Ensimmäinen tšekkiläinen ooppera, František Škroupin Dráteník (Kattilanpaikkaaja) tuotettiin Estates-teatterin lavalle vuonna 1826. Pääosan lauloi säveltäjä itse. Ohjelmiston pääpaino pysyi kuitenkin saksalaisteoksissa. Richard Wagnerin oopperoista Tannhäuser tuli ohjelmistoon 1854 ja sen jälkeen Lohengrin ja Lentävä hollantilainen 1856.
Vuosisadan loppupuolella käynnistynyt kansallinen herääminen johti uuden teatterirakennuksen syntyyn. Näyttämöä tarvittiin vahvistamaan tšekin kielen asemaa ja kansallistuntoa. Prahassa Vltava-joen rannalla sijaitseva Kansallisteatteri valmistui vuonna 1881, paloi miltei heti avajaisten jälkeen ja avattiin uudelleen 1883. Varat taloon kerättiin lahjoituksina kaikilta kynnelle kykeneviltä yhteiskuntaluokasta ja asemasta riippumatta. Tyyliltään uusrenessanssia edustava talo kuuluu yhä Prahan tunnettuihin maamerkkeihin.
Tiesitkö?
Rahalaatikot, joilla kerättiin lahjoituksia palosta kärsineen rakennuksen entisöintiin, oli merkitty sanoilla: Na zdar Národního divadla (Kansallisteatterin menestyksen puolesta). Ihmiset alkoivat tervehtiä toisiaan käyttämällä lyhyempää versiota ”nazdar”; tervehdys tarttui ja sitä käytetään edelleenkin tuttuna tapana tervehtiä.
Kielikysmys johti oopperan jakautumiseen kahdelle näyttämölle. Uusi saksalainen teatteri avattiin vuonna 1888. Myös sen näyttämöllä nähtiin ajan suuria nimiä kuten Enrico Caruso. 1900-luvun historiallisten vaiheiden jälkeen Uuden saksalaisen teatterin tilalle perustettiin vuonna 1945 ”Toukokuun viidennen teatteri”, joka kuitenkin liitettiin Kansallisteatteriin Kansallisoopperan rinnalle jo vuonna 1948. Vuonna 1992 ryhmä irtautui jälleen itsenäiseksi ja siitä tuli Prahan valtionooppera.
Prahan näyttämöt nykyisin
Nykyisin Prahan Kansallisteatteri, Národní divadlo, on vaikuttavan kokoinen hallinnollinen entiteetti, joka kokoaa yhteen oopperan, baletin ja draamateatterin. Prahan kansallisooppera ja valtionooppera ovat toimineet Kansallisteatteriin kuuluvina oopperaseurueina vuodesta 2012. Kansallisoopperan ja baletin näyttämöinä toimivat Estates-teatteri ja Kansallisteatteri. Valtionooppera toimii aikanaan Uudelle saksalaiselle teatterille rakennetussa talossa. Lisäksi teatterikokonaisuuteen kuuluu elokuvaa ja näyttämötaidetta yhdistävä Laterna Magica -ryhmä, joka esiintyy Kansallisteatterin yhteyteen rakennetulla Uudella näyttämöllä. Teatterikauden aikana Teatterin kaksi oopperaseuruetta toteuttavat yhteensä yli 40 esitystä kuukaudessa barokista nykyoopperaan.
Prahan kansallisooppera on kautta koko olemassaolonsa tehnyt yhteistyötä sekä arvostettujen tšekkiläisten että kansainvälisten kapellimestareiden, solistien, ohjaajien ja lavastajien kanssa Jiří Bělohlávekista Miloš Formaniin. Prahan kansallisooppera on säilyttänyt asemansa ja ylpeytensä läpi kaikenlaisten aikojen. Tänä päivänä se kuuluu edelleen Euroopan suuriin.
Prahan kansallisooppera tuo Olavinlinnaan kevyen ja komediallisen Myyty morsian -oopperan sekä Suuren Oopperakonsertin, jonka yhtenä solistina kuullaan sopraanolegenda Karita Mattilaa.
Teksti: Hannele Eklund
