Avainsana: viisi syytä nähdä The Fairy Queen

1. Barokkimusiikin helmi

Henry Purcell on epäilemättä kaikkien aikojen merkittävin englantilainen barokkisäveltäjä. Hän sävelsi The Fairy Queenin taiteensa huipulla. Paitsi että hän osoittaa moitteettoman aistinsa suloiseen kaipuuseen ja muhkeisiin tunteisiin, erityisesti hänen tajunsa komiikkaan on keskiössä. Purcellin ennenaikaisen kuoleman jälkeen 35-vuotiaana ooppera katosi, ja löydettiin uudelleen vasta 1900-luvulla. 

2. Täydellinen kesäillan seikkailu

Tarina sijoittuu taianomaiseen juhannusyöhön, jossa rakkaus, mustasukkaisuus ja magia kietoutuvat yhteen. Keijukaiskuningatar Titania etsii kostoa uskottomalle puolisolleen, ja neljä kuolevaista tempautuu mukaan keijujen maailmaan – seurauksena hulvaton kaaos. Tämä romanttinen ja absurdi komedia huipentuu tietenkin täydelliseen onnelliseen loppuun – juuri sellaiseen, johon kesäillan kuuluu päättyä.

3. Shakespearen komedian mestaruus 

Vaikka ooppera ei olekaan Shakespearen näytelmän kohtaus kohtaukselta tapahtuva adaptaatio, hahmot ja tarina on kuljetettu hyvin semi-oopperan muotoon – varhaisen oopperan muoto, jossa musiikki ja puhuttu sana yhdistyvät häviävän . Kuningatar, joka hakee kostoa, kuningas, joka yrittää parhaansa mukaan vastustaa kuningatartaan, ja hauska pieni kumppani, joka sekaannuksen vuoksi saa maailman kaaokseen. Kun mukaan heitetään vielä kuolevaisia, jotka joutuvat keijumaailman hulluuden vietäviksi, syntyy komedia, joka on vertaansa vailla. 

4. Festival Pereladan värikäs tuotanto

Vaikka lavalla ei liidellä keijunsiivin, tuo Festival Pereladan toteutus Olavinlinnaan iloisen ja värikylläisen maailman. Puvustus on yksityiskohtainen ja näyttävä – täynnä huumoria, yltäkylläisyyttä ja barokin suurieleistä tyyliä. Lavalla nähdään muodin ja mielikuvituksen juhla, joka sopii täydellisesti teoksen säihkyvään sävelkieleen.

5. Koe semi-ooppera ensimmäistä kertaa Olavinlinnassa

Keijukaiskuningatar on ensimmäinen semi-ooppera, joka nousee Olavinlinnan näyttämölle. Tämä oopperan muoto on lähtöisin 1600-luvun Englannista, ja siinä yhdistyvät puhuttu dialogi ja taidokkaat musiikkikohtaukset, joihin kuuluu lauluja, tansseja ja instrumentaalisia välisoittoja, ja se perustuu usein mytologisiin tai allegorisiin aiheisiin. Tämä tekee siitä helposti seurattavan ja hauskan – myös ensikertalaisille oopperakävijöille!