Olavinlinnassa tehdään taitava paritus, kun Ferruccio Busonin historialla leikittelevä Harlekiini yhdistetään Giacomo Puccinin perintöriidasta ponnistavaan komediaan Gianni Schicchi. Päähenkilö on teoksissa itse asiassa sama henkilö.
Ooppera on venytettyä draamaa, koska taitavat säveltäjät ylläpitävät jännitettä viisikin tuntia, olipa tekstissä kuinka vähän sanoja tahansa. 1800-luvun lopulla Italiassa heräsi kuitenkin ajatus oopperasta, jossa ei olisi väliaikaa ja jossa kaikki tapahtuisi nopeasti.
Monet säveltäjät innostuivat tiiviin ilmaisun ajatuksesta, mutta oopperatalojen ohjelmistoon pikaoopperat nousevat harvoin, sillä yleisölle illan tärkein hetki voi kuitenkin olla väliaika. Siispä on esitettävä kaksi oopperaa yhden hinnalla!
Busoni viihtyi Sibeliuksen seurassa
Italialais-saksalainen virtuoosipianisti Ferruccio Busoni oli maailmaa kiertävä taiteilija, joka tunnetaan meillä siitä, että hän viihtyi Helsingissä kaksi vuotta Sibeliuksen opiskeluaikana. Muistamme mm. Leskoviitit, kostean salaseuran, joka sai nimensä Busonin koiran, Leskon, mukaan. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet Busonin poikkeuksellisen persoonalliset sävellykset, joita ei mikään tunnettu tyylilaji kahlitse. Busoni on musiikin harakka ja kameleontti, muilta varasteleva, jatkuvasti väriään vaihtava, vikkelä virtuoosi – ja sellainen on myös oopperan päähenkilö Harlekiini.
Harlekiini on napolilaisen improvisaatioteatterin vakiohahmo, mutta saa uusia ulottuvuuksia Busonin kirjoittamassa libretossa. Ooppera etenee nopein kääntein kuin Verdin Falstaff, joka onkin yksi teoksen esikuvista. Neljä kohtausta esittelee Harlekiinin roistona, sotilaana, aviomiehenä ja valloittajana. Johdannossa Harlekiini muistuttaa, ettei teatteria saa ottaa liian vakavasti, ja kesken kumarrusten hän kannustaa yleisöä itse päättelemään, mikä on tarinan moraali.
Busoni on musiikin harakka ja kameleontti, muilta varasteleva, jatkuvasti väriään vaihtava, vikkelä virtuoosi.
Musiikki on kuin vauhdikasta vuoristorataa oopperan historiassa. Mozartin Don Giovanni ja Donizettin Rykmentin tytär vilahtelevat taustalla siinä missä erilaiset tyylilainat ragtimesta italialaisiin rakkauslauluihin ja saksalaiseen oopperaan.
Gianni Schicchi on perikuntakomedia
Puccinin perikuntakomedia on napattu Danten Jumalaisesta näytelmästä ja hyödyntää sekin napolilaista perinnettä. Asianajajana kieroileva Gianni Schicchi on Harlekiini, ja muillekin henkilöille löytyy esikuva improvisaatioteatterista.
Vaikka teos on lyhyt ja komedia, se on aitoa Puccinia ja sisältää rakastetun aarian ”O, mio babbino caro”, jossa tytär kietoo isän pikkusormensa ympärille.
Teksti: Minna Lindgren
Lue myös
