Muistan edelleen kivikovan puupenkin takapuoleni alla. Olin viimeisilläni raskaana ja pitkään istuminen oli epämukavaa jopa kotisohvalla. Yritin ojennella koipiani ja saada lisää tilaa valtavalle mahalleni. Ballerinat olin jo vaivihkaa sujauttanut pois turvonneista jaloistani, eikä heinäkuinen helle helpottanut neljän tunnin oopperaurakkaa. Eikö täällä tosiaan ole makuupaikkoja?
Kuuden vuoden takainen visiittini Savonlinnan Oopperajuhlille on totisesti jäänyt mieleen.
Viime kesänä palasin Olavinlinnaan nauttimaan upeasta Romea ja Julia -tulkinnasta ja niistä kovista puupenkeistä. Mutta mitä silmäni näkivätkään!? No eivät ainakaan puupenkkejä.
Tovin jo ehdin väitellä seuralaiseni kanssa siitä, onko katsomo uudistettu vai eikö muistini olekaan maineensa veroinen. Näin oleellista yksityiskohtaa ei voinut jättää ilmaan, joten oli vielä ennen esityksen alkua kaivettava kännykkä kuva-arkistoineen esiin.
En ollut uskoa valokuvaa todeksi. Niin vahva valemuistoni vanerisista penkeistä oli.
Ehkäpä ensimmäinen neuvoni oopperan ensikävijälle on, että älä tee sitä viimeisilläsi raskaana. Silloin saattaa jäädä ihan turhaan oopperatraumat, kun hormoninhuuruinen muisti taltioi yksityiskohtia turhan lavealla pensselillä. Olavinlinnan istuimet ovat oikein mukavat. Ja pehmustetut.
Toinen neuvo voisi liittyä teoksen valintaan. Valitse sellainen teos, jossa on edes yksi tuttu biisi. On yllättävän palkitsevaa, kun onnistuu tunnistamaan tutun melodian. Siitäkin huolimatta, että se olisi tullut tutuksi pizzamainoksesta.
Kolmas: kuoro. Helposti kaikki hype keskittyy pääosan esittäjiin. Heistä toki kannattaa nauttia, mutta itselleni suuret kuorokohtaukset ovat tehneet kaikkein suurimman vaikutuksen. Savonlinnan Oopperajuhlien kuoro on jotain ainutlaatuista. Kun monikymmenpäinen ammattilaisjoukko tuuttaa menemään, tuntee musiikin värinän sisuskaluissaan asti.
Neljäs on etukäteishöpinät. Arviot kannattaa lukea etukäteen. Niistä saa noviisikin vähän osviittaa, että mihin voisi kiinnittää huomiota ja mistä voi olla arvioijan kanssa eri mieltä. Mutta sen lisäksi on syytä pitää korvat höröllä myös linnan käytävillä. Kenen huhutaan olevan nouseva tähti ja kenen ääni oli toissa päivänä poikkeuksellisessa vireessä? Paikalla on paljon oopperan suurkuluttajia, jotka osaavat nostattaa tunnelmaa.
”Jo matka oopperakatsomoon on ainutlaatuinen. Silta vie yli vuolaan virran, jylhäseinäisen Olavinlinnan noustessa vastarannalla.Toista yhtä erityistä oopperafestivaalia ei ole.”
Viides neuvoni on nauttia muustakin kuin oopperasta. Tule jo aamulla paikalle tai jää yöksi näytöksen jälkeen. Kun nyt kerran Savonlinnaan asti on tultu, niin nauti lörtsyt torilla, ui norppien kanssa, käy höyrylaivaristeilyllä tai illasta kesäillassa ennen näytöksen alkua. Nauti täysillä kotimaanmatkailusta
Ja lopuksi: katsele ympärillesi. Emme tosiaan ole oopperatalossa, vaan 1400-luvulla rakennetussa linnassa. Mitä kaikkea sen jälkeen onkaan ehtinyt tapahtua! Täällä on nautittava joka solulla.
Jo matka oopperakatsomoon on ainutlaatuinen. Silta vie yli vuolaan virran, jylhäseinäisen Olavinlinnan noustessa vastarannalla. Epätasaiset nupukivet johdattavat kohti linnan sokkeloisia käytäviä. Vessassa kannattaa käydä jo ihan vain kiehtovan reitin takia! Oman ulottuvuutensa näytökseen tuovat ohilentävän lokin kaklatus tai kattorakenteisiin ropiseva kesäsade. Toista yhtä erityistä oopperafestivaalia ei ole.
Savonlinnan Oopperajuhlat kannattaa kokea ainakin kerran elämässä. Ja kun tapahtuman on kerran päässyt kokemaan, sitä tuppaa janoamaan lisää!
Teksti: Jasmin Hamid, sijoittaja ja näyttelijä, joka suuntaa tänä vuonna Oopperajuhlille kolmatta kertaa.
