Kun kapellimestari lyö ensimmäisen iskunsa, Olavinlinna täyttyy suuren orkesterin soitosta. Jokainen nyanssi on hiottu ja kertoo illan oopperan tarinaa. Näinä hetkinä tuntuu epätodelliselta, että Oopperajuhlaorkesteri kokoontuu vain viideksi viikoksi joka vuosi. Mikä orkesterin salaisuus on? Kysyimme tätä klarinetisti Patrik Stenströmiltä.
Oopperajuhlien orkesteri on kuin Olavinlinnan pääskyset: varma merkki kesästä. Sen jäsenet lennähtävät Savonlinnaan kuka mistäkin, mutta kun festivaali alkaa, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö orkesteri olisi hitsautunut yhteen. Se kuljettaa ja kannattelee oopperaesitystä alusta loppuun.
Orkesteri ei harjoittele festivaalikauden ulkopuolella yhdessä. Savonlinnaan tullessaan jokainen muusikko osaa jo omat osuutensa niin, että harjoituksissa päästään heti rakentamaan orkesterin sointia, yhteissoittoa ja reagointia kulloisenkin kapellimestarin johdolla.
Oopperajuhlaorkesteri kootaan joka kevät uudelleen. Tehtävään ei voi pyrkiä, vaan soittajat kutsutaan mukaan. ”Ryhmään valitaan vain huipputason soittajia, yleensä maamme sinfoniaorkestereiden muusikoita, myös freelancereita. Kaikki ovat jo näyttönsä antaneet alan ammattilaisina, ja Oopperajuhlaorkesteri pääsee valitsemaan heistä parhaiten olosuhteisiin ja työskentelytapaan soveltuvat osaajat”, kertoo orkesterin valtuuskunnan puheenjohtaja ja luottamushenkilö Patrik Stenström. Kesällä 2024 orkesterissa soittaa 81 muusikkoa.
Orkesterin työn haasteet ja lumo
Tiivis työtahti harjoituksineen ja esityksineen vaatii muusikoilta kykyä omaksua uutta nopeasti ja herkkyyttä asettua osaksi ryhmää. ”Ennakkoon on tehtävät hyvät valmistelut, koska työn käynnistyttyä ei ole enää aikaa opetella omia tehtäviä. Voimia on myös hyvä osata jakaa viisaasti, ja levon ja palautumisen hallitseminen on avainasemassa.” Patrik Stentröm puhuu psyykkisestä resilienssistä, joustavuudesta, sillä olot ovat totta vieköön poikkeavat.
Olavinlinnassa ollaan kesäsään armoilla: ”Se heijastuu suoraan orkesterimonttuun. Kylmän ja kostean yhdistelmä on pahin, mutta ei liiallinen hellekään ole herkkua. Myös soittimet ovat kovilla isoissa säävaihteluissa.”
”On poikkeuksellista päästä soittamaan isossa Oopperajuhlaorkesterissa, joka kokoontuu viiden intensiivisen viikon ajaksi omaksi ainutlaatuiseksi orkesteriksi.”
Myös Linnanpihan akustiikka on monella tapaa ainutlaatuinen. Muurit saavat esitykset soimaan yleisölle upeasti, mutta vaikuttavat siihen, miten hyvin soittajat kuulevat toisiaan. Orkesterimonttu on malliltaan hyvin leveä ja syvyyssuunnassa litteä. ”Kuulokuvaa sekoittavat ääniheijasteet tekevät välillä yhteissoiton haastavaksi. Silloin on usein tukeuduttava täysin kapellimestariin, eikä aina voi luottaa omiin korviinsa”, Stenström sanoo.
Silti – tai juuri siksi – monet palaavat orkesteriin vuosi toisensa jälkeen. Orkesterissa on erittäin hyvä yhteishenki. Patrik Stenström on ollut mukana jo viitisentoista kautta, vaikka festivaali lohkaisee vakituisen työn kesälomasta isoimman osan. Ennätystä pitää käyrätorvisti Kalervo Kulmala, joka soitti orkesterissa yli neljäkymmentä kesää.
”Kokonaisuus”, Patrik Stenström vastaa, kun häneltä kysytään Oopperajuhlien lumosta. ”Kaupunki, linna, tunnelma, kollegat, aito tekemisen meininki. Ja tottakai taloudellisilla seikoillakin on merkitystä. On poikkeuksellista päästä soittamaan isossa Oopperajuhlaorkesterissa, joka kokoontuu viiden intensiivisen viikon ajaksi omaksi ainutlaatuiseksi orkesteriksi ja joka sitten taas hajoaa lähes vuodeksi. Orkesterissa tapaa kollegoja ja ystäviä ympäri maan, puhumattakaan yleisöstä. Olavinlinna ei menetä magiaansa.”
Lisätietoja Oopperajuhlaorkesterista täällä.
