Kahden kansainvälistä oopperauraa tekevän laulajan ja pienen lapsen perheessä aikataulutus on tarkkaa. ”On ihanaa, että pojallamme on kaksi tasavertaista vanhempaa, jotka vuorollaan ottavat vetovastuun perheen pyörittämisestä, jotta toinen pääsee toteuttamaan ammatillisia päämääriään.”
Jos Tepponen ja hänen puolisonsa Kevin Greenlaw sattuvat samalle lavalle – kuten tänä kesänä Savonlinnassa – sukulaisten apu on korvaamatonta.
Myös lapsella on sanansa sanottavana: ”Poikamme osaa kovin ponnekkaasti ilmaista, että ’ei laula’, jos melu käy kotona liian kovaksi!”
Wieniin asettunut Tuija Knihtilä puolestaan nauttii hyvistä harjoitusmahdollisuuksista ja nopeista yhteyksistä eri puolille Eurooppaa. ”Erinomaisia harjoituspianisteja on tarjolla aina ja laulajiin suhtaudutaan hyvin. Kotona voi harjoitella kaikessa rauhassa”, toteaa Knihtilä, joka vieraili tammikuussa RSO:n solistina Helsingissä ennen kevätkiireitään Wagnerin Parsifalin Kundryna Mannheimin valtionoopperassa. Paitsi työskentelyolosuhteet, myös ulkoilumahdollisuudet ovat hänen nykyisessä kotikaupungissaan upeat. ”Painelen kotoa junaan ja olen jo parin tunnin päästä rinteessä”, kertoo vuosien jälkeen lasketteluharrastuksensa elvyttänyt Knihtilä.
PALUU RAKKAISIIN ROOLEIHIN
Violetta oli Tepposen ensimmäinen rooli ammattilaulajana yli kymmenen vuotta sitten. Tehtävä oli nuorelle laulajalle suuri. Onnistuminen vahvisti uravalinnan oikeaksi. Roolihahmoonsa Tepponen suhtautuu ymmärtäväisesti. ”Violetta on erittäin empaattinen ja tunteellinen nainen, joka haluaisi rakastaa koko sydämestään. Hänellä on unelmia paremmasta tulevaisuudesta, mutta ympäröivät voimat jyräävät hänet. Tuon ajan naisella, ei ollut paljon vaihtoehtoja.”
Paluu Violettan rooliin on Tepposen mielestä kiehtova: ”Luulen, että produktiosta tulee nyt erilainen. Ajan myötä ääneni on kehittynyt ja olen saanut rutkasti näyttämökokemusta, mikä on vapauttavaa.
”Asiat, jotka koin haasteellisiksi kymmenen vuotta sitten, saattavat tuntua nyt helpoilta, tai päin vastoin.”
Tuija Knihtilä pitää ajallista etäisyyttä edelliseen Carmeniinsa jännittävänä. ”On hienoa huomata, miten roolista löytää uutta! Carmenin elämän ja rakkauden nälkä on äärimmäisen kiehtovaa. Taiteilijana ymmärrän hänen paloaan ja intohimoaan: tuli mitä tuli, niin sydämellä mennään!” Knihtilän Carmen seisoo omilla jaloillaan. ”Vaikka hänessa on taikauskoisuutta ja naiiviutta, hänhän on silti feminismin esikuva! On ollut aikanaan poikkeuksellista, että naishahmo on tehnyt kuten miehet, sitä mitä on halunnut. Carmen on sekä moderni että rohkea.” Rakkaan roolin piiriin palaaminen on Knihtilälle kuin tapaisi vanhan ystävän. ”Tunnen oloni Carmenina hyvin kotoisaksi!”
Molemmat laulajattaret odottavat kesää ja ystävien tapaamista Savonlinnassa. ”On ihanaa tehdä töitä Suomessa, ja Savonlinnassa kun ollaan, niin torilla tavataan”, Knihtilä nauraa.
Teksti: Hannele Eklund
