1. teos täynnä musiikillista kauneutta
Sydäntäsärkevässä aariassaan “Un bel dì vedremo” Cio-Cio-San turvautuu sitkeästi toivoon. Hän odottaa kiihkeästi miehensä Pinkertonin paluuta ja takertuu tähän unenkaltaiseen mielikuvaan, koska uskoo sen tuovan pelastuksen vaikeaan tilanteeseen. Pinkertonin lempeämpi, inhimillinen puoli tulee esiin vasta ensiesityksen jälkeen lisätyssä aariassa “Addio, mio fiorito asil”. Hän jättää haikeat hyvästit yhteiselle kodille ja ”määräaikaiselle avioliitolleen” Cio-Cio-Sanin kanssa palatessaan Amerikkaan ja ja niin sanottuun “oikeaan” elämäänsä. Lisäksi teoksessa kuullaan vielä kuuluisa kolibri-kuoro sekä suuri rakkausduetto hääyönä. Tämä ooppera on täydellinen kaikille, jotka nauttivat rakkauden tuskasta.
2. Henry Akinasin ohjaus on räätälöity linnaa varten
Vaikka Savonlinnan Oopperajuhlilla olemme ylpeitä siitä, että löydämme kerta toisensa jälkeen upeita ratkaisuja poikkeuksellisiin näyttämömittoihimme, joissa linnan leveys ja jyrkät kivimuurit pääsevät täyteen käyttöön. Madama Butterflyn kohdalla on sanottava, että lopputulos on erityisen onnistunut. Ohjaus ja lavastus lavasteet pääsevät oikeuksiinsa linnan uniikissa ympäristössä, luoden lavalle kuvan kaukaisesta maasta, joka on täynnä unelmia, toivoa ja hiljaisuutta joka saa sinut unohtamaan.
