Tänä kesänä Savonlinnan Oopperajuhlilla liikututaan tietysti kyyneliin mutta myös nauretaan. Sen takaa Kari Heiskasen ohjaus Gioachino Rossinin klassikosta Sevillan parturi.
Kesältä 2019 palaa ohjelmistoon yleisön suosikki, jossa vanhan italialaisen komediateatterin tarina tarjoaa tilannekomiikkaa, kuplivan hyväntuulista musiikkia ja näyttävän lavalle panon. Perinteiset komedian hahmot, nokkela nuori tyttö, totisen tärkeä tohtori, juoruileva ja rahanahne laulunopettaja ja laiskat palvelijat saavat vipinää arkeensa, kun kreivi maalaiskunnasta saapuu viettelemään nuorta tyttöä ja tarvitsee avukseen kaupungin parhaan parturin.
Katkerasta vihasta leppeäksi huumoriksi
Näistä elementeistä kirjoitti ranskalainen kelloseppä, Ranskan kuninkaan tyttärien laulunopettaja ja lopulta hovin neuvonantaja Pierre-Augustin Beaumarchais ensimmäisen näytelmänsä Sevillan parturi vuonna 1773. Sensuuri kielsi sen esittämisen, sillä päällisin puolin hauska näytelmä oli täynnä kiukkuista vihaa sääty-yhteiskuntaa kohtaan. Rossinin oopperaversio syntyi vikkelästi vuonna 1816 Rooman oopperalle, ja koska Ranskan vallankumouksesta oli jo kulunut melkein 30 vuotta, parturin katkera viha lauhtui leppeäksi huumoriksi.
Jotta kreivi saisi Rosina-tytön itselleen, tarvitaan tietysti valeasuja. Köyhäksi ylioppilas Lindoroksi esittäytyvä serenadien laulaja tunkeutuu tohtori Bartolon taloon milloin humalaisena sotilaana, milloin laulunopettajan sijaisena, eikä yksikään vierailu suju niin kuin on suunniteltu. Kun nuoret suunnittelevat yöllistä pakoretkeä, tohtori vauhdittaa vihkitodistuksen toimittamista saadakseen Rosinan vaimokseen. Yhdet tikapuut sotkevat suunnitelmat ja lopulta kaikkia naurattaa. Kari Heiskasen ohjaus tuo tuttuun tarinaan kekseliäillä keinoilla tavallistakin enemmän herkullista huumoria.
Kultabrodeerauksia, ruutupukuja ja glam rock -henkeä
Teemu Muurimäen puvustuksesta ei puutu mielikuvitusta ja huumoria. Rosina hurmaa vaahtokylvynkuohkeassa asussaan, kreivi Almaviva kultabrodeerauksissa, tohtori Bartolo ruutupuvussa ja parturi Figaro hallitsee näyttämöä glam rock -henkisessä asussa. Ideoita pursuileva ja tinkimättömän tyylikäs puvustus on tunnistettavaa Muurimäkeä, komiikan suomin vapauksin.
Sevillan parturissa moni vitsi nousee musiikista, ja kun tapahtumat ovat hauskoja, musiikki tuo niihin lisää tasoja. Ooppera vilisee tunnettuja suosikkiaarioita, kuten parturin omakehuaaria, jossa baritoni kertoo, miten häntä huudellaan ja tarvitaan jatkuvasti kaikkialle, tai Rosinan kaksiosainen taituriaaria, jossa tyttö paljastaa kiltin kuorensa alla olevan tulta ja tappuraa. Laulunopettajan Juoruaaria on esimerkki Rossinin taidosta tehdä musiikilla komiikkaa, kun huhusta skandaaliksi paisuva juoru kasvaa orkesterissa valtavaksi meteliksi.
Herkullisia ovat myös näytösten loput, joissa kommellusta seuraa vastoinkäyminen ja siitä täpärä selviäminen eikä musiikki taukoa hetkeksikään. Kumartelusta kasvaa kvintetto, hämmästyksestä sukeutuu kauhistus, jota seuraa hermostus, josta syntyy kaaos, joka kääntyy lahjonnaksi, jonka tulos on ratkaisu, josta aiheutuu entistä suurempi hämmästys: Kuinka tässä näin kävi? Koomisessa oopperassa ei kuolla eikä kuulla rakkausduettoja, ja lopuksi kaikki ovat iloisia, sillä elämää ei pidä ottaa liian vakavasti.
Teksti: Minna Lindgren, juttu on julkaistu vuoden 2023 lehdessä.
Sevillan parturin ensi-ilta Olavinlinnassa 10.7., liput ja lisätiedot täältä.
Katso alta Sevillan parturin traileri vuodelta 2019.
